Tänää on vielä asteen, pari lämpimämpää. Mutta ap. pätkin ja kärräsin yhden pienen tukkipuun kokoisen tuulenkaatokoivun. Ennen ruokaa trimmailin tunnin penkkien laitoja ja polkuja. Pienet perräiset puutarhakeinussa. Hyökkäsin leikkaamaan nurmikot. Puolitoista tuntia siihen kuluu, jos joka paikasta ajelee. Nyt oli sellainen päivä. Päälle hörppäsin kahvit raparperipiirakalla. Ajattelin, että vietän joutilasta aikaa pihalla. Vaan ei tullut mitään, liian kuumaa. Menin laiturille. Hieman viileämpää, mutta tukalaa silti. Tulin kirjoittamaan.
On se helevettiä, että eivät osaa olla ilmat kot'väen mieleisiä. Kylmää tai kuumaa, sateista tai puotaa, tuulista tai tyyntä. Ihan sama, aina pitää valittaa. Paitsi en minä ihan tosissani valita. Niin se menee, että jos ulkona on epämieluisaa, mennään sisään. Ja päin vastoin. Ja lisätään tai vähennetään vaatetusta. Kunpahan siis jouten valittelin. Small talkkia, issekseen sano.
Tuosta nurmen leikkuusta vielä. Olin ajatellut, että ajelen sen huomenna. Mutta on olemassa kuurosateiden riski, joten katsoin paremmaksi tehdä homman tänään. Toisekseen huomenna on tulossa puutavara- ja levykuljetus tien päähän. Ne pitää roudata yli ja suojaan. Tai olisiko oikeammin watercoursettaa? Ja oikein ei ainakaan ole, jos silloin sataa. Toivotaan sään haltijoilta suopeaa suhtautumista.
Keskiviikkoaamuna usmuutetaankin jo Hollolaan, torstaina Poriin. Vilkaisin sääennusteita, vaikka minulle ennen sanottiin korttipöydässä, että elä usko velehoihin! Torstaille povataan melko aurinkoista, ei sadetta, lämpötila reilut 15 astetta. Onko se hyvä, vai onko se huono? Semihyvä, sanoisi nuoriso. Kelvollinen, sanon minä.
Kovasti ja koko ajan on torstaina kuultavaa ja nähtävää Porissa: Canned Heat, Dumari, Wilco ja Brian Wilson. Siinä se aika ällistellessä, välillä pisuaariin jonotellessa, puolille öin kulahtaa. Sitten Kokemäelle yöksi. Sinne osataan kai ilman navigaattoria, jokea seuraten.
Ei Avokas pitkäksi aikaa tyhjäksi jää; Tiilikaiset menevät muutaman naapuriperheen kanssa viikonlopuksi saareen. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, on koolla kahdeksan aikuista ja kuusi lasta. Leikkimökissä ja jo mukavasti lämmenneessä rantavedessä riittä vipinää, oletan.
Hilppa luki päivänä muutamana jostain sivustolta, että myrkyllisimmät puutarhakasvit ovat digitalis, eli sormustinkukka, ja ukonhattu. Meillähän on niitä molempia, vasta kukintaansa aloittelemassa tosin. Eiköhän lapsivierailla riitä touhua ilmankin, mutta pitää Annalle sanoa, että varoittaa tulijoita.
Anna ja Iiris jäävät joksikin aikaa mökille, me tulemme varmaan jo sunnuntaina illalla. Se tietää sitä, nimittäin Annan ja Iiriksen läsnäolo, että en aloita kammarin remonttia. Mutta tiistaiksi ollaan sovittu yksi projekti naapurisaareen. Ei siinä mene kuin päivä, jollei isompia mutkia tule eteen. Hanelikin tulee, ainakin kriittisimmiksi hetkiksi, jeesaamaan.
Metsässä ei vielä ole satoa kerättäväksi. Mustikoita en ole edes käynyt tiissimässä. Olen kuullut kerrottavan, että tavanomainen sato on odotettavissa. Kanttarellit tuossa rannalla eivät jaksa juurikaan kasvaa, eikä niitä ole muissa paikoissa vielä näkynyt. Tarkoitan omia sienipaikkojani. Jonkun muun paikoissa jossain muualla saatta olla. Ainakin etelämmässä. Vaan se on sienien ja marjojen kanssa, niin kuin ilmojenkin. Siihen on tyytyminen, mitä tarjolla on.
Ystäväni Ruikku soitteli, kertoi, että on luultavasti ensi viikolla tulossa Siikavedelle. Saa nähdä, toteutuuko. Jos toteutuu, pitää käydä. Jollei Risto äleydy ajelemaan tänne.
Ruikku muuten soitti myös silloin, kun oltiin Hanelin kanssa uistelemassa. Kerroin, että meillä on joku hauki, kuhiakin veneessä. Siihen Ruikku, tapansa mukaan, että laittakaa Ruikun Ruusut perään, niin alakaa kallaa nousta! Raatsisitteko ite laittaa teille nimikoituja vieheitä vaaralle alttiiksi, kysyn vaan?
Korkeitaan "Tissiposki" Maralla voisi kokeilla.
Taas se arska paistelee. Lähden silti, uhmapäissäni, rantaan. Laittelen saunan kylpyvalmiuteen. Tänään saatta olla ensimmäinen kerta, kun tulee uitua ihan niin, että sitä voi uimiseksi sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti