PILKKIMÄSSÄ

  Ollaan nyt oltu saaressa pari vuorokautta. Tähän mennessä bongattu kaksi Cygnus cygnusta, jotka lentelivät toitetellen eilen ja tänään aamulla saarta ympäri. Lienevät Ilotin takana pesivää vakiokalustoa. Kaksi Dendrocopos majoria, yksi Dryocopus martius, tuttuja naapureita, ovat tietysti maisemissa. Kaksi Corvus coraxia ronkkui ja ajoi takaa kolmatta, joka oli kai tunkeutunut reviirille. Lauma Corvus cornixeja lenteli kylkimyyryä sivutuulessa, Yksinäinen Sciurus vulgaris viiletti venevajan nurkan taakse. Niin ja Turdus merulatkin virittelevät laulujänteitään. Herpaantumattomalla mielenkiinnolla, vuoropäivystyksen ja kiikareiden avustuksella, odotamme ensihavaintoa Homo Sapiensista. Ei ole vielä onnistanut. Toiveita kyllä on; naapurimökin Hannilan Hannu soitti aamulla Lahdesta, kyseli jäätilannetta. Ovat tänään tulossa saareen. Ehkä ovat jo tulleet, jääneet meiltä huomaamatta. Joten kaksi päivää ilman ihmishavaintoa on tosiasia.

  Eilen kaatelin ne tervalepät, pölleiksi pätkin, tänään kärräilin pilkkomispaikalle. Hilppa veteli isommat risut pois jäältä metsään lahoamaan.

  Lupailtiin tosi lämmin päivää. Aamupäivä oli pilvistä ja tuulista, +4-astetta elohopeapylväässä. Puoliltapäivin alkoi pilviverho rakoilla, lämpötila kohota, joten toimeuduttiin siitä pilkille, kokeneet kalannarraajat.

 Jokusia reikiä kairasin saaren itäpuolelle. Ensin viiden metrin matalikolle parin sadan metrin päässä rannasta Saukonsalon suuntaan. Sitten salmeen Avokkaan ja Jänissaarten välissä, matalan kariharjun molemmille puolille. Ei senkään verj'piätä! Ei edes nykyä. Pesuvadillisen kun olisi Perca fluviatiliksia saanut, olisi käyttöä ollut. Jäi patakukko haaveisiin elämään. Vaan rattosa oli istuksia, vaikka tuuli oli navakahko.

  Bongattiin kuitenkin erikoisempi tapaus; alla oleva toukka oli puolessa välissä salmea. Määrätietoista n. parinkymmenen sentin minuuttivauhtia se suunnisti kohti Jänissaarten pääsaarta. Mikähän siitäkin jalostuu? Jos pääsee maalle, ennen kuin joku varis nappaa? Mietin, että olisiko tuuli onnettoman lennättänyt Avokkaan puolelta aika korkean kallion puista jäälle, ja nyt ilman kompasisia ja gsp:tä taivaltaa eksyksissä. Niin tai näin, kaikkea hyvää hänelle toivotan.

  Puolitoista tiimaa kesti kärsivällisyys. Sitten lähdettiin takaisin. Ilmankos minusta ei koskaan ole talvionkijaa kehkeytynyt. Ei jaksa kauaa tyhjänpanttina istuksia, hikipäässä reikiä kairata. Omia jälkiä lähdettiin siis palamaan.

  Jäätä muuten oli kairan kierteiden verran, eli puolisen metriä. Vaan ei se enää ihan rautajäätä ole. Etelärannoilla alkavat kaislojen läpimenot olla sulina. Meillä laituri hölskää irti jäistä. Kesää kohti mennään kiihtyvällä vauhdilla.
  Lämpömittari näyttää nyt plus kymmentä. Jollei tuulisi, voisi "paijattomassa hihassa" ulkona oleskella. Enpä lähde kokeilemaan, ettei tule tautia. Mutta lähden lisäämään kammarin uuniin puita. Ja sen jälkeen ulos haistelemaan lämpimän päivän tuomia kevään tuoksuja, kuuntelemaan, josko uusia laulajia olisi ilmaantunut, katselemaan lentääkö kurki-, tai hanhiparvia kohti pohjoista. Tai koilliseenhan ne isoimmat parvet menevät. Vennään puolelle, Siperiaan. Onneksi ei tarvitse metrolla liikkua, lintujen. Ei Venäjällä, ei muuallakaan.