Ihan kelvon marssikeli on huomiseksi tulossa. Eikä lakitusilmakaan ole tänään illemmalla aivan kelvoton. Arvatkaa muuten, mistä on helppo tietää, että on Vappu? No siitä, kun eräs meidän talon rouva rapsuttelee pihoja kellastunt ylioppilaslakki päässään. Jos siis ette ole ihan "kartalla", tervetuloa huomenna tarkistamaan. Nimimerkillä "Munkkikahvit tarjotaan".
Aloin kelaamaan omia vappukokemuksiani. Jostain syystä ei juuri mitään poikkeuksellista muistettavaa pullahtanut esiin. Lapsuuden vaput eivät maalla tainneet paljon arjesta poiketa. Nuoruudesta muistan, kun Mikkelissä asuessamme käytiin kavereiden kanssa katsomassa vappumarssia. Ja ensimmäistä kertaa viinan kanssa läträttiin.
Olisikohan mieleen jäänein vappumielikuva se, kun armeija-aikana oltiin Tiusasen Hanskin luona Västäräkissä. Ainakin Hilppa, minä ja H. Tiusanen. Saunottiin. Huikkaakin otettiin. Kuinka ollakkaan, horjadin lauteilta laskeutuessani päin kiuasta seurauksella, että vasemman jalan pohje kärähti. Noin seitsemän kertaa viidentoista sentin läntti siihen hitsautui, pohkeeseen. Aika kivulias se oli, isompien puudutusten haihduttua. Kun palasin lomilta, oli pakko mennä "otille". Minä on saanut VP:tä (vapaata palveluksesta), sai VVJSK:ta (vapaata vasemman jalan saappaan käytöstä!). Tietysti, koska saappaan varsi hankasi palanutta kohtaa. Vaan se olikin onni! Meidän joukkueemme oli lähdössä "sissikeikalle". Enhän minä voinut "kusiluistimissa" metsään lähteä. Sain siis jäädä kasarmille tukiasemaa hoitamaan. Me olimme "titareita". Kavereillä oli sissiradiot matkassa, ja muutaman kerran päivässä oli otettava vastaan heidän lähettämiään sanomia. Samoin piti minulla olla valmius "kusottaa" sinne päin, jos jotain poikkeuksellista tapahtuisi. Ne muutamat päivät kuluivat mukavasti radiohuoneen ja "Sotkun" väliä kinkatessa.
Jaa, yhden Vapun vielä muistan. Oli vuosi 1968, eli olin Valpurin aikaan hieman vaille 17-vuotias. Olin hyvissä ajoin tuotattanut jollain suopesti nuorison pahoihin tapoihin suhtautuvalla henkilöllä itselleni Dry Vodka-pullon. Kiikutin sen, niska kyssässä, yli olan luimullen, piiloon Urheilukentälle menevän tien varteen. Männikkökankaan sammalikkoon hinkin kätkin. Kun sitten aattona menin sitä noutamaan, niin ei pirulainen meinannut löytyä. Niin olivat saman näköisiä, sammalmättäät! Vaikka olin ollut tarkasti panenevani merkille, että tuon kiven vieressä ja tuon rungon vasemmalla puolella se on! Löytyi pullo, lopulta. Aika montaa mätästä ehdin pöyhäistä, monta kirosanaa lausua. Varmaan illaksi suunnattiin Ahos-Ritin kanssa Mikkeliin, pullot povessa.
Samaan syssyyn tuli vielä yksi muistisirpale. Vuotta myöhemmin muistelen meidän olleen Valpurina Seppäsen mökillä. Riti, minä, Timppa tietysti. Taisi olla kaimaani-Koistinen? En ole ihan varma. Kuitenkin keskiolut oli vapautunut, ja Risto-vainaa oli jo laillisessa ostoiässä. Sitä meillä oli runsaasti mukana. Olisko ollu Wienerbieriä?
Ja kun tarkkaan asiaa pohdin, oli kai Ruikkukin kuvioissa? Pitääpä mieheltä kysäistä, kun ensi kerran ollaan juttusilla. Sellainen mielikuva tuosta Vapusta on jäänyt, että helevetin kylmää oli, ainakin yöllä, kesäkäyttöön rakennetulla mökillä.
Hilppa valmistelee aattolounasta; sienisalaatia ja papinsilliä. Juhlan kunniaksi Herr Lidl on toimittanut perunasalaattia ja simaa, paikallinen K-Supermarket Aito-Nakkeja. Päivällä käyn Lidlistä tuoreita munkkeja. Noilla tarpeilla pitää Vappu pärjätä. Tai on huomiseksi jotain muutakin syötävää varattuna.
Serpentiinejä ja vappupalloja ei ole. Vappunenä on vakio, tällä kertaa ihan kalpea. Vappumielen kanssa on niin ja näin. Kun aamulla klo. 5:45 kävin hakemassa lehden, oli naapurin myös eläkkeellä oleva rouva samalla asialla. Totesi, että emme ole mökillä. Kerroin, jäiden olevan vielä esteenä. Lisäsin, että se ja sama, missä vappu vietetään, milloin missäkin ollaan. Yhdestä suusta toimme julki sen, että eläkkeelläolon suurin autuus on juuri tuo; vapaustus juhlapyhien ja viikonloppujen mukanaan tuomasta "pakosta" päästä johonkin, tehdä jotakin. Eläköön vapaus!
Lisäksi totesimme, naapurin rouva ja minä, että lehdennoutokengiksi "kroksit" ovat epämiellyttävät jalkineet viiden sentin märässä lumessa.
Tiilikaiset ovat Maltalla. Kuvia on Anna lähetellyt. Iiris-tyttö on ollut innoissaan, niin lentämisestä, kuin paikan päällä olostakin. Muuten en juuri ulkomaille halaja, mutta olisihan ollut ihan hienoa sauvakävellä Maltan lämmössä. Eikä tämä ole Valletta. Eikä jokainen tamma Puolassa ole Varsova.
Vappua vaan kaikille, sen viettotapaan, onpa se tavoiltaan tavallinen tai peräti tavaton. puuttumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti