DIFTONGI

  Vaalit on vaalittu, edustajat valittu, vaalikarja ravittu. Siirrytään elämässä eteenpäin. Paitsi, jos sallitaan, anekdootti vaaleihin liittyen. Tulosillassa, ihan lähetyksen alussa, käytiin muutamilla paikkakunilla ympäri Suomea, mm. Utsjoella. Kuinka ollakkaan jutussa haastateltiin Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtajaa. Ja hänpä olikin tuttu mies, Aulis Nordberg! No jaa, tuttu ja tuttu. Olen hänet kaksi kertaa tavannut, Tenolla lohensoutuhommissa. Se tapahtui v. 1991. Toisella tapaamiskerralla kävi jopa niin, että jouduin? samaan veneeseen Auliksen kanssa. Haneli puolestaan uitti siimoja Paavilaisen Arskan kumppanina. Sen muistan, että Aulis oli leppoisa juttukaveri. Oltiin heinäkuussa, hieman sumua ja melko viileää. Ikiajoiksi ovat mieleeni painuneet Auliksen sanat: "Meillä täällä Tenolla on kahdenlaisia kesiä, on yhden villapaidan ja kahden villapaidan. Nyt on kahden villapaidan". Olin airoissa, vaikka ei siitä hommasta juuri lämmintä saa. Joten suoraan sanottuna sydäyön hetkillä palelin. Minulla nääs oli vain yksi villapaita ylläni.
  Aulis oli/on kollega, siis rakennusmestari, ja huolehti tuohon aikaan kunnan, kai useammankin kunnan, kansakoulujen kunnosta. En tiedä, mitä nykyään puuhaa, tai voi olla eläkkeellä hänkin. En sitäkään ole tiennyt, että tuolloinen kalakaveri on kunnalispolitiikassa mukana, ja vielä ihan aateveljenä, vasemmiston edustajana.
 Vielä anekdoottina anekdootissa: Nordbergin Auliksen puoliso oli tuolloin Utsjoella terveyskeskuslääkärinä, ainoana sellaisena. Vai oliko titteli silloin vielä kunnanlääkäri? Kun kunta, viimeisenä Suomessa, vapautti keskioluen joskus 1990-luvun alkupuolella, lähti lääkärivaimo Norjan puolelle töihin, koska ei voinut sulattaa päätöstä. No, kyllähän pienen ja Suomen samelaisimman kunnan alkoholinkulutus per asukas on, ja on ollut, maamme kärjessä. Joten siinä mielessä on ratkaisu ymmärrettävä. Mutta ei Aulis käsittääkseni vaimonsa kaltainen tiukkapipo ollut, eikä suu tuohesta.

Oliskohan tuo lohi, mitä Haneli fileeroi, juuri siltä reissulta, kun Auliksen kanssa soudettiin. Me ei kyllä mitään saatu, mutta Arskasta ja Hanelista en ole varma.

  Sitten otsikkoon. Minulla on joku luki-häiriö. Kirjoittaessa pyrkivät diftongit menemään päärin väin, eli persielleen. ie:stä tulee ei, ou:sta uo, yö:stä öy, jne. Kun normaalimittaisen, siis ei kovin pitkän, blogin olen kirjoittanut, ja sen sitten ennen julkaisua lukaisen läpi, joka kerta saa muutamia pyörähdyksiä korjata. Jokusia jää varmaan korjaamatta, olette saattaneet huomata. Osaisikohan puheammattilainen Anna kertoa, mistä tuo johtuu? Pitää kysyä, tulevat Iiriksen kanssa pääsiäsen alussa käymään, jatkavat sitten Mikkeliin.
  Ei tuo kai mikään kamala virhe ole, vaikka jäisi korjaamattakin, lapsus. Tai voihan asiasta saada väärän kuvan, jos olen lipsauttanut. Vaikkapa jos, savolaisittain ilmaistuna, olen tarkoittanut: "pian tästä jouvun", ja kuitenkin kirjoittanut: "pian tästä juovun", on väärinkäsitys ilmiselvä. Toisaalta, kun asiaa mietiskelin, huomasin, että on hanklaa löytää kirjakielistä sanaa, josta diftongin pyöräyttämällä tulisi kirjakielinen sana. Joten antaa vokaalien vaihdella paikkojaan. Yritän toki korjata kömmähdykset.

  Jos diftongi kirjoitettuna tuottaa minulle vaikeuksia, on possessiivisuffiksin käyttö puolestaan hallinnassa. Samoin koen osaavani akkusatiivin, translatiivin ja komitatiivin salat. Puhumattakaan oppiskoulussa muistiini syöpyneet inessiivi, elatiivi ja illatiivi, adessiivi, ablatiivi ja allatiivi. Jopa abessiivia tulee ajoittain viljeltyä.

  Eilen oli menoa ja meinikiä. Monta eri tapahtumaa tuli historian lehdille liitettyä. Ei mitään mainittavia, mutta eläkeläiselle piisalle asti.
  Tänään on ollut rauhallisempaa. Hollolan kirjastossa käytiin kävellen. Hilppa haki itselleen luettavaa. Minä kävin jo eilen omat asiani Lahden toimipaikassa hoitamassa.
  Tuulista ja koleaa on keli ollut, äsken satelikin. Eilen, kun vein Hilppaa illalla jumpalle, tuuli kaupungilla katukuiluja pitkin niin, että hiekka ja tomu oiken ropisi auton ikkunaan. Pakkasöitä lupailee tulevaksi. Ei se ihan vielä kesäksi käänny. Kirjastoreissulla käveltiin Hedelmätarhan lammen kautta tarkistamassa, joko sinivuokot ovat puhjenneet. Yksi mätäs, se jokavuotinen numero uno, värjötteli kukinnot supussa lehtien alla. Vähän lämpöä, niin johan alkaa tapahtua.

  Kohta alkaa viiden uutiset. Hilppa on pyöräyttänyt makoisan salaatin (jäävuorisalaattia, tonnikalaa, keitettyjä munia, tomaattia, purjoa + oman mielen mukaan sekaan raejuustoa sekä oliiveja). Eli pitää siirtyä ravinnon ja tiedon lähteille.

Vielä lopuun yksi kuva Anttolasta. Kyllä rannat ovat kauniita, vaikka metsän on annettu olla omassa rauhassaan. Ja on elinalustaa monille lajeille.