ONNEA KAIMAANI

  Minulla näyttää olevan 65 fb-kaveria. Iso kirjo etunimiä mahtuu joukkoon, useimpia vain yksi. Löytyy pari Mattia, pari Pekkaa, pari Markkua. Mutta ainoastaan Perttejä on kolme!
  Perttihän perustuu useisiin germaaniisiin bert-loppuisiin nimiin, kuten esim. Albert, Herbert, Engelbert, Robert ja Hubert. Pertistä käytettyjä puhuttelunimiä ovat, Wikipedian mukaan, Pera, Pertsa, Perttu, Pete, Petu ja Pepe. Ei siis Peppe. Joten nimeni ei ole puhuttelunimi. "No, nimi ku nimi",  sano seppä Liikanen muinoin, kun asiakas sitä kuittia varten kysyttäessä vastasi: "Mansikka".
  Mutta hieno nimi, Pertti. Yhä Wikipediaan nojaten Pertti-nimen on saanut vuoden 2015 loppuun mennessä 30 141 henkilöä. Siis onnea nimpparipäivän johdosta, kaimaani. Muutkin, kuin kaverilistassani olevat.

  Mietin, laitanko tähän jonkun Pertin kuvan, mutta laitoin kaimaanin.

  Ranska äänesti, Pikku-Leijonat hävisi, ilma parani. Siinä tämän aamun tunnelmia. Tänään siis paistaa, huomenna sataa. Mikäli ennusteisiin on uskominen, on Valpurina kelvollista keliä, niin Hollolassa, kuin Anttolassakin.
  Soitin lauantakina Hanelille. Jäätilannetta kyselin. Oli juuri tullut pilkiltä. Se siitä jään lähtemisestä. Sanoi toki, että pitää tietää, miten ja minne jäillä menee. Ja sanoi vielä, että voivat ne lähteäkin, vapuksi, jäät. Toivotaan. Vaikka se ja sama, usmuutetaanko saareen 29.4, 2.5, vai 5.5. Heti usmuutetaan, kun olosuhde on otollinen.

  Iiris vietti meillä viikonlopun. Anna oli suunnitelmista poiketen Mikkelissä. Hyvin tultiin juttuun. Muutaman kerran kysäisi tyttö. että koska äiti tulee? Eli ei pahemmin ikävä kalvanut. Jos kauemmin olisi pitänyt vanhemmista erossa olla, olisi asia varmasti ollut toinen.
  Iiriksestä on tullut entistäkin kovempi puhumaan ja puuhaamaan. Ei hiljenny valveilla ollessaan kuin Pikku-Kakkosen ajaksi, jos siksikään. Jatkuvasti on pyytämässä milloin mitäkin, milloin milläkin, leikkimään. Hippa ja piilonen, sekä palapeli ja kirjainkuutiot, olivat listan kärjessä. Piilosillaolo ei ole vielä ihan auennut. Kun minä olin etsintävuorossa, ja kymmeneen hitaasti laskettuani aloin huutelemaan: "Nyt Peppe-Pappa tulee! Missähän se Iiris on?", kuului milloin mistäkin nurkasta iloinen kiljaisu: "Minä olen täällä!", ja tyttö juoksi naama messingilläään näkyviin.  No, eiköpä pelin henki iän myötä kirkastu.
  Torstaina Tiilikaiset lentävät Maltalle muutamaksi päiväksi sukuloimaan. Oletan, ettei siellä satele lunta, ei ole yöpakkasia.

Iiris eilen aamupirteänä.

  Hilpalla on orastavaa kurkkukipua. Iltapäivällä menen siis yksin pyöräilemään. Nämä ilmat on käytettävä järkevästi. Aamulla oli -2, nyt on kello 10:12, ja mittari näyttää +3. Ei siis kovin lämmintä. Mutta ei tuule, ja aurinko paistelee välillä. Ja kun paistelee, se lämmittä, näille vuosin. Eli kameralaukku tarakalle ja menoksi, kunhan lounas on vähän sulanut.

  Aamulla ehdin käydä jo useassa kaupassa: Lahdessa City-Marketissa Elinalle tavaroita, Hollolassa K-Supermarketissa ja Lidlissä. Ostelin valmiiksi Avokkaan resissuvihkossa olleita puutteita, mm. konetiskiainetta, tiskikonesuolaa, riisiä, hammastahnaa ja näkkileipää. Tuo reissuvihko on oivallinen keksintö. Siihen kun muistaa asiat kirjoittaa, niin vietävät kuin tuotavatkin, niin ei tarvitse sännätä saaresta heti toisena päivänä kylille. Samoin vihkoon merkkailen ajatellut työt. Vaikka kyllä kai ne muutenkin muistaisin. Nyt kun reissuvihkoa selailen, ei ylivetämättä ole, kuin muutama kotoa mukaan otettava juttu ja värikartta. Pitää se jostain rautakaupasta käydä hakemassa. Päästään suunittelemaan tuvan pintojen värejä.
  Ensimmäinen merkintä vihkossa näkyy olevan 23.7.2006. Eli kesällä 11 vuotta on se Hollolan ja Anttolan väliä matkustanut. Sen etukannen sisäpuolelle on nitojalla tällätty mm. moottorisahan teräketjun koordinaatit, rakennusten ulkovärien koodit, nuohoojan käyntikortti, sekä perämoottorin valmistusnumero. Sivujen väliiin on taiteltu mm. piirtämäni pohjakuva talosta ja ulko-, sekä kuistinovesta, tositteita vanhoista kalastusmerkki-, ja kalastuksenhoitomaksuista, sähkömittarilukemia ajalta ennen etäluettavaa mittaria, pari sivua kameran manuaalista ja jokunen lehdestä leikattu ruokaohje. Erittäin tärkeä kapistus, tuo reissuvihko. Harmittaa, etten ole alusta asti merkannut kulloistakin säätä vihkoon. Olisi hauska vertailla vuosia keskenään. No, kun on jäänyt, on jäänyt. En taida enää aloittaa.

  Hilppa huutelee syömään, pittää männä. Sitten hetkeksi syrjälleen, minkä jälkeen fillaroimaan.