Kesä on parhaimmillaan, omat asiat suhtalaisen hyvin, mutta ei aina jaksa mieli mettä keittää. Kun päivittäin kuulee ja näkee tietoja venäläisten iskuista siviilikohteisiin Ukrainassa, tietysti myös sodan tavallisimmista kauhuista, niin vakavaksi vetää. Putin ukkokööreineen tietysti kaiken pahan alku ja juuri on.
Asia on niinkin, että a) sotaan tarvitaan vähintään kaksi osapuolta, b) rauhanneuvotteluihin tarvitaan vähintään kaksi osapuolta. Kohta a) on toteutunut, onneksi, ainakin vielä, pienimmällä osallistujamäärällä. Kohta b) ei pelaa millään osallistujamäärällä. Luulen, että edessä on pitkä sota.
Ei myöskään naurata inflaation laukkaus. Ruoan, energian ja polttoaineiden hinnannousu alkaa kurittaa yhä isompaa osaa kansasta. Työttömät, pienellä eläkkeellä kituuttavat, monet muut jo köyhyyden rajoilla eläneet ovat pian nälkäisiä, syksyn ja talven tullen myös viluisia. Syyllistä etsivä voi kääntää katseensa tässäkin asiassa itään.
Kuten alussa totesin, niin omat asiat ovat melko hyvällä mallilla. Minkä nyt polvi vihoittelee eikä autossa pelaa ilmastointi. Melko mitättömiä vaivoja laajemmin tutkaillen. On vaimo, on tytär perheineen, on jokusia ystäviä. On paikka, missä viettää rauhallista aikaa vähän loitommalla maailman pahuudesta.
Rahatkin elämiseen ovat vielä riittäneet, vaikka eivät tulot kummoisia ole. On jopa varaa joskus hieman "törsätä", kun perään vetää pitkän jakson mallilla "vain pakolliset". Se on tosin sanottava, että kyllä kesäkausi ja hintojen nousu ovat alkaneet nakertaa sukanvartta.
Sitten on vielä tuo Nato-juttu. Ensin Suomi ja Ruotsi hakevat Naton jäseniksi, kansa iloitsee. Sitten Turkki lyö kapuloita rattaisiin, kansa vihastuu. Yllättäen Turkki, Ruotsi ja Suomi allekirjoittavat yhteisen asiakirjan, ja Turkki ilmoittaa tukevansa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyttä, presidentti ja ulkoministeri kertovat, että Suomen ei tarvitse muuttaa käytäntöään, eikä lainsäädäntöä tarvitse muuttaa, kansa riemuitsee, onnittelee itseään kaksin käsin. Vain pari päivää kuluu, kun Turkki ilmoittaa että ei Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys ole selvä, vaan Ruotsin ja Suomen on muutettava lainsäädäntöään saadakseen Turkin ratifioinnin, kansa on pää pyörällä. Aika farssi tuntuu koko juttu olevan. No, ei tämä Nato-asia minua itsessään surullisuuttani lisää. Minkä nyt rauhanmiestä sotakoneistoon liittyminen vähän harmittaa, mutta tilanteen ymmärrän. Mutta kun asian etenemistä seuraa, niin tuntuu kuin katseli Ylen sarjaa "Pysäyttäkää Nyqvist". Ei niin, että kukaan olisi toiminut kuten Nyqvist, tai muutkaan tuon ihan hauskan sarjan henkilöt. Jotenkin vaan tulee mieleen yhtymäkohtia, kun kuuntelee niin kansalaisten kuin asiantuntijoidenkin pikaisia ja monesti harkitsemattomia kommentteja kulloiseenkin tilanteeseen.
Saunan päälle tuli tällaisia mieleen, tällaisia kirjoitin. Ehkä huomenna on valoisampi päivä. Lämpimämpi ei tarvitse olla.
Loppuun joskus synkältä tuntuvan maailmani pari valopilkkua:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti