Katon maalaukseen en vielä lähtenyt. Tuulinen keli, koivunsiemeniä vielä ilmassa. Odottelen suotuisempia olosuhteita. Ruiskumaalaukseen otin tuntumaa kokeilemalla venevajan rannanpuoleisen seinän värjäystä. Siirtyi väri seinään, ei siinä mitään. Kuitenkin huomasin, että viime kesänä hankkimani kompressori on turhan pieni. Nimittäin painesäiliöltään. Painetta se kyllä tuottaa tuplasti ruiskun tarvitseman määrän. Mutta paine laskee nopeasti, moottori käy jatkuvasti, eikä jaksa silti pitää painetta kauaa riittävän korkeana. Venevajan lomalauta, joka on auringon polttamaa raakalautaa, imee maalia aika lailla. Eli valmiita neliöitä valmistuu hitaasti, kun joutuu välillä odottamaan paineen nousua. Peltikatossa tilanne on toinen; se ei imaise maalia samalla lailla, eli ei lainkaan. Täytyy asiaa sulatella, mutta nyt on jo hieman tietoa siitä, kuinka ruiskulla maalaaminen tapahtuu.
Tässä maalarikisälli Peppe tuumaustauolla. Hänellä ei ole perinteistä maalarin työasua, vaan tavalliset haalarit ja verkkapusero. Verkkapusero on huomion arvoinen.
Se on Adidas, ja olen verryttelypuvun saanut 40-vuotislahjaksi Hilpalta. Siis vuonna 1991. Housutkin ovat vielä jäljellä, mutta vyötärön kuminauha on menettänyt venyvyytensä. Takuu ei taida olla voimassa, eikä kotivakuutus korvaa. Väri on aitoa ysäriä. Vuoden 1991 goolettamalla huomasin, että 17. kesäkuuta 1991 on tapahtunut muutakin kuin tämän verryttelypuvun juhlallinen luovutus. Etelä-Afrikka nimittäin lopetti ihmisten rodun mukaisen syntymärekisteröinnin. Merkittäviä tapahtumia, molemmat.
Sellaista Saarelassa. Saarelassa, jossa elämä alkaa normalisoitua. Hilppa on lähes toipunut kolme päivää häntä vaivanneesta taudista. Lyhyesti kuvailtuna se ei kolmen kotitestin mukaan ollut koronaa, mutta se täytti kyllä suuren osan koronan oireiden tunnusmerkeistä. Taudin vakavuudesta antanee kuvan se, että Hilppa ei maanantaina jaksanut katsoa edes Emmerdalea. Tilanne sai myös pohtimaan elämän suuria asioita, huomaamaan, mikä oikeasti on tärkeää.
Perhe Tiilikainen tulee ensi viikon alussa vielä saareen. Elokuussa alkaakin Annalla ja Jonilla työt, Liisalla päiväkoti, Iiriksellä luisteluharjoitukset.
Voi olla, että maalaushommat jäävät elokuulle. Yksi muu rysäys on kyllä tehtävä, sillä Joni on lupautunut avuksi. Siitä lisää myöhemmin.
Tämän nopeasti kirjoitin, nyt käy käsky pöytään. Toipilas on loihtinut herkkuaterian: juuri kaivetut potut, kanttarellikastike juuri noudetulla oman maan sipulilla höystettynä, omaa salaattia, missä mukana sipulin varret, ja ekstrana teki hän vielä papinsillin, koska matjessilliä tuluksista löytyi parikin purkkia.
PS. Ensimmäin kypsä tomaatti on poimittu; keltainen kirsikkatomaatti amppelista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti