KUHATAIKA MURTUI RYSKYEN

  Kuhataika murtui eilen. Kunnolla. On nimittäin käynyt niin, että aina kun minä olen ollut veneessä, on kuhasaalis ollut olematon; yhdetön, tai korkeintaan kahden kuhan kokoinen. Ihme, että Haneli edes viitsii  minua mukaan pyytää! No, pyysi kuitenkin. Iltapäivällä eilen, yllättäen, ilman varoitusta. Onneksi pyysi, kuhaa pyytämään. Minä tietysti lupauduin matkaan, pyyteettömästi, kuhaa pyytämään. Vaikka ei kuhaa pyytämällä pyydetä. Tarina alkaa nyt.

  Kuuden korvissa kurvasi Haneli Saarelan laituriin. Iltapäivän navakka tuuli oli hieman laantunut, arska paisteli, hyppäsin iloisin mielin paattiin. 

  Kun Lietvedelle kipparin sopivaksi katsomalle paikalle päästiin, alkoi hän laittamaan siimoja veteen: Plaanareihin viisi vapaa puolelleen...

...takiloihin muutama lisää.

  Minun osuuteni oli seurata katseella. Joskus aiemmin jouduin sentään ohjaamaan paattia, kun Haneli touhusi. Nyt, kun veneessä on automaattiohjaus, hoituu kaikki yhdeltä mieheltä. Minä siis nautin elosta.

  Tuskin olivat kaikki vavat pyytämässä, kun kahteen iski kala. Kuhia olivat. 

  Tunnin uistelun jälkeen alkoi Suur-Saimaalta nousta synkkää pilveä, tuuli yltyi. Pian satoi ravakasti, aallot olivat lie metrisiä. Minulla ei tietysti hätää katon alla ollut, kipparilla riitti silmanäpilkettä, kun automaattiohjaus ei ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti kovaan sivupuhuriin. 

  Tilanteesta onneksi selvittiin ilman isoa siimasoppaa.

  Yhdeksältä oli sade ohi, tuuli alkoi laantua. Ja kohta alkoi kalaa nousemaan. Parhaillaan oli tietyn "kutupatin" kohdalla neljä yhtäaikaa kiinni.

  

  Kokoaikaista puuhaa on uistelu tuossa muodossa. Haneli ei ehtinyt juuri istumaan. Monesti plaanarin vapaan tarttunut kala otti mukaansa siima tai pari vierestään, joten vapoja joutui aina kelamaan sisään, laittamaan takaisin. Itse asiassa ei montaa hetkeä ollut niin, että kaikki vavat olisivat olleet pyynnissä yhtäaikaa.

 

  Hieno ilta siitä tuli. Sateen jälkeen maisemat olivat komeita.

  

  Yhdentoista tienoilla alettiin kelta vapoja pois. Vielä plaanareista löytyi kolme kuhaa, sillä kuha ei aina laukaise siimaa irti plaanarin vaijerista. 

  Laskuissa oltiin menty jo sekaisin, mutta kun Saarelan rantaan päästiin, suoritettiin tarkastus. Retken saldoksi tuli 14 kuhaa, yksi ahven, yksi karkuutettu hauki, yksi karkuutettu tuntematon, ja yksi pois laskettu hauki. Tässä kuhat odottamassa suolistusta. 

 

  Haneli kaikki kuhat ja ahvenen yöllä suolisti. Häneltä homma käy kuin leikki. Minä olisin nujunnut touhussa kauan. 

  Meille otin neljä kuhaa ja ahvenen. Ne viettivät yön jäissä. Aamulla Hilppa, meidän fileerausspesialisti, teki niistä fileitä pakkaseen. 

 

  Ylellistä on elämä. Minä sain kelata 14 kuhaa ylös vedestä. Tai ainakin Hanelin haaviin saakka. Näin pääsee kehumaan mies, jolla ei ollut mitään osaa, ei arpaa, hyvään kalansaaliiseen!

  Kuhien painot olivat muuten näppäsestä kilosta liki kolmikiloiseen. Keskipaino lienee reilut puolitoista kiloa. Haneli ne myös tilastoi, itselleen. Hän mittasi, minä kirjasin. Lyhin oli 46-senttinen, pisin 69. Alamitta on 42 sm. 

  Olenko joskus tullut maininneeksi, että olen ollut onnekas? Onnekas kaiken sen suhteen, miten asiat ovat sujuvat Anttolassa, Puumalassakin, jos niikseen tulee. Olen kai, joten en nyt mainitse.