Sadetta taas odotellaan. Sama tahti näyttää jatkuvan kuin edellisinä kesinä: ennustetut sateet joko kiertävät tienoon, tai sitten niitä ei tule lain edes lähistölle. Saisi nimittäin sataa. Kyllä me jotenkin pärjätään, vaikka ei vettä tulisikaan. Järvessä sitä kyllä riittää, ja määräaikaisen sopimuksen takaamalla sähkön hinnalla sitä kestää takapuoli pumpata viljelyksille. Mutta ei se ole sama asia kuin taivaalta tuleva parahultainen, hiljalleen tuntitolkulla lempeästi maahan lankeava sade. Puhumattakaan sienistä ja marjoista.
Tänään piti siis sataa. Aamupäivällä. Sitten muuttui ennuste: iltapäivällä sadetta ja ukkosta. Ei näkynyt, ei kuulunut. Aurinkokin alkoi paistaa iltapäivään saakka taivaalla roikkuneen pilviverhon kaikottua. En ryhdy enempää asiaa vatkaamaan, sillä ainakin viime kesänä sitä tuli tehtyä liian kanssa.
Koska en enempää sateettomuutta vatkaa, toistan itseäni muuten. Laitan jonkun kuvan. Malvat ilmestyivät pirtin länsipuolen ikkunan alla olevaan penkkiin parissa päivässä. No, ainakin malvan kukat. Mukavasti ne antavat ilmettä keltavoittoiseen kasvustoon, jonka keltaisuutta päivänkakkarat hieman virkistävät.
Ei tietysti sade tule ensimmäisenä toiveisiin, kun näitä näkymiä katselee.
Mukavasti ilta-aurinko värittää navetan muuria.
Siitä asiaan seuraavan. Huomenna ajatteli aloittaa navetan muurin sisäpuolen siistimisen. Se on ollut hoitamatta vuosikausia. Siellä kasvaa pitkää ruohoa sekä vaahteraa, haapaa ja pihlajaa. Ei tietysti tukki-, eikä edes propsipuun veroista, sillä olen ajoittain taimet vesonut.
Muurin sisälle on sijoitettu komposti ja sekajäteastia. Keskellä on 200 litran tynnöri, jossa poltan roskia ja mm. lupiinien kukintoja. Ehkä ensi keväänä jaksan kuokkia loputkin lupiinit pois.
Myös turhaa roipetta on muurin sisään kertynyt. Nyt on tarkoitus siistiä alue, pitää se jatkossa siistinä.
Aasinsillat ovat mukavia. Pääsen näet lupiineista metsänätkelmiin sujuvasti. Kun viikko sitten kävin talon takaa kiskomassa lupiinin kukinnot pois, alkoi rinteeseen heti ilmestyä luonnonvaraisia kasveja kukkimaan. On päivänkakkaraa, on hiirenvirnaa, on metsänätkelmää. Viimeksi mainittua on ilmaantunut suuria määriä, muuallekin kuin tuohon rinteeseen. Samoin on keltakukkaista niittynätkelmää ilmestynyt rannalle. Kasvusto muuttuu. Joka vuosi tulee yllätyksiä. Kasvit hakevat paikkansa, viihtyvät aikansa, antavat tilaa seuraaville. Kunpa niin tulisi olemaan vielä tulevina vuosikymmeninä, -satoina ja -tuhansina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti