Perhe Tiilikainen poistui eilen pääkaupunkiseudulle. Rauha palasi saareen Saarelaan. Mielenrauha meni saman tien. Ainakin se alkoi järkkyä. Mielenrauha. En nimittäin ollut välittänyt kuulla/katsoa yhtään uutista sen Ylä-Anttilan tuutista sinä aikana, kun täällä sutinaa oli. Taas on aikaa toosa avata, radio päälle napsauttaa. Eivät ole uutiset muutamassa päivässä iloisemmiksi muuttuneet.
Nyt voi myös päräyttää koneita käyntiin aamusta alkaen. Ruohonleikkuuta, joidenkin alueiden trimmausta, on ollut ohjelmassa. Trimmerillä viuhutan trampan ja leikkimökin ympäristöä. Siellä tanner on niin epätasaista ja kivistä, että se ei sovellu ruohonleikkurilla ajettavaksi. Jos yhtään säälii teriä. Tuon alueen nurmen pidän lyhyenä siksi, silloin se ei ole "rytökiärmeitä" huokutteleva. Lapset jostain syystä noilla neliöillä viihtyvät. Jos ilmat eivät ihan kehnoiksi muutu, tulee perhe Tiilikainen vielä ennen elokuun alkua käymään.
Huomenna lähdetään Mikkeliin täydentämään varastoja. Rautakaupassa pitää Lidlin ja S-Marketin lisäksi poiketa. Carlsonilla, tai K-Raudassa, tai Motonetissa, tai Puuilossa, tai Tokmanilla. Asia tarkentuu, kunhan ehdin webissä poiketa.
Maaliruisku, peltikattomaalia ja -ruuveja, niitä ainakin tarvitaan. Niin, ja perunakuokka. Kohta sen käyttö alkaa, ja entinen on meltaantunut uutterasta lupiinien juurten kaivamisesta sellaiseksi, että kääntyy työssään melkein suoraksi. Hyvän mallinen kuokka se on. Härmän Taonnan tekemä. Puuilossa näyttää muutama olevan saataville, joten sinne ainakin pyyhälletään.
Maaliruisku, kattomaali ja -ruuvit tarvitaan tietysti piha-aitan katon tuunaukseen. Ruuvit siksi, että pelti on aikanaan kampanauloilla kiinnitetty, ja niistä näyttää osa olevan monta senttiä koholla, osa kokonaan pois pullahtanut. Täytyy käydä ennen maalausta tarkkomassa. Itse maalaus tapahtuu luultavasti elokuussa, mutta hyvä hankkia tarpeet valmiiksi. Tiijä häntä, vaikka enemmin aloitan, jos sopivan tuuletonta säätä on tulossa.
Ennen kuin Mikkeliin asti ajetaan tavataan kylillä kaimani Kaimaani Pertti Koistinen ja vaimonsa Anna-Maija. Vastahan heitä viime kesänä nähtiin, kun käväisivät täällä saaressa. Yheks rumppoomisekshan tää meinoo männä.
Poijussa treffataan klo. 11:00. Me ollaan kaima-pojjaan kanssa tosiaan tavattu jokusia kertoja viime vuosien aikana. Aina löytyy jotakin muisteltavaa. Niin hyvässä kuin pahemassa. Nyt tapaamiseen tuo lisänyanssin Haneli. Sain hänet, Koistis-Pertin toivomuksesta, liittymään turinointiin. Haneli ja kaima olivat myös hyviä kavereita. Ainakin kovia tekemään koiruuksia ennen kuin muut huonot tavat saivat yliotteen. Luulen, että huomenna muutama muisto, muutama makea nauru, ilmoille pullahtaa.
Minä aioin muuten esittää Koistis-Pertille kysymyksen. Hieman henkilökohtaisen sellaisen. Kaksiosaisen vieläpä. Mutta uskallan sen tehdä. Uskallan, koska tunnen miehen kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen, tai niistä huolimatta, sen verran hyvin, että en pelkää hänen suivaantuvan. Luultavasti ei Pertti edes osaa kysymyksiin vastata, ainakaan molempiin.
Tässä puolen viikon päivitys. Kuvat ovat myös tältä päivältä. Luonto on kaunis. Jopa tuulessa taipuvat heinät ovat kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti