Epävakaina aikoina epävakainen sunnuntai. Ainoa vakaa asia on se, että sääennusteet muuttuvat kaiken aikaa. Koska niihin voi luottaa kuin risaan kondomiin, ei ulkona mitään isompaa hommaa viitsi aloittaa, ei mihinkään kauemmas lähteä.
Tässä päivän kuva; aurinkoa ja sadepilveä. Mitättömiä kuuroja epämääräisin aikavälein.
Siis nurkissa on pyöritty, jotain pientä nahuttu. Hieman tein valmistelevaa työtä aitan peltikaton maalausta ajatellen. Kävin myös talon katolla korjaamassa pari repsottavaa harjapeltiä. Täytyy tunnustaa, että ei minusta enää ole korkeisiin paikkoihin menijäksi. Kyllä oli varovaista liikuskelu. No, hyvä se vain lienee. Mutta kohta täytyy jättää ainakin tuollaiset hommat nuoremmille.
Se sai minut ajattelemaan aitan katon maalausta. Eihän rakennus korkea ole. Olisiko 2 ja puoli metriä harjalta maahan, räystäältä alle kaksi. Ei sieltäkään ole kuitenkaan mukavaa pudota. Pitää jotain kehittää, turvallisuutta miettiä. Jos vaikka ostais piikkarit? Ei taida olla hyvä idea? Onkohan myytävänä imukuppikenkiä? Sellaiset olis metkat apuvälineet. Voi kyllä olla, ettei tähän hätään löydy, edes Tokmanilta tai Motonetista.
Iltapäivä meni sitten hänekseen. Suoratoistoa, huilailua. Ällistelyä pihalla silloin, kun sade loitolla pysytteli. Äkkäsin, että väriminttu, meikän suosikki, on alkanut kukkimaan.
Ja laajempi näkemys: Väriminttu päivänkakkara- ja ranta-alpipedillä.
Huomenna on luultavasti epävakaisen ajan epävakainen maanantai. Sadepisaraa jossain kohtaa näyttä ennusteessa olevan maanantaita seuraavinakin päivinä. Joten mennään vakaan epävakaisesti kohti vakaata. Jos sitä koko kesänä edes tulee. Näin wannabe-maalarin näkökulmasta tiirailtuna vakaa olisi vakavasti otettavampi vaihtoehto. Sillä vakavasti olen aikonut maalaushommat ottaa. Ainakin tehtäväkseni.
Tämäniltainen verkonlasku peruttiin. Yhteisellä päätöksellä, äänestystuloksella 2-0. Kumpikaan talous ei ole akuutissa kalan tarpeessa, joten epävakaaseen keliin vakaasti päätettiin olla menemättä. Huomenna palataan vakavasti asiaan.
Heinäkuu on kiepahtanut jälkimmäiselle puoliskolle. En viitsi taas kerran aloittaa ajan kivaan kulumisen ihmettelyä. Totean vain, että aika kuluu kiivaasti. Kulukoot. Kaikki kuluu, kaikkea kuluu. Siis aika kuluu. Työkalut kuluu. Polttopuita kuluu, saunassa. Bensaa kuluu, veneessä, autossa, ruohonleikkurissa. Vaatteet kuluu. Hiomakivi kuluu, kun pitää välillä viikatetta ja vesuria liipata. Meikäläisen tyhmät jutut kuluu, kun niitä alvariinsa jakelen. Tällä kulurakenteella mennään. Eikä tää oo ees mitään kerskakulutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti