VOISHAN SITÄ TÄÄLLÄKIN OLLA

  Tuli onneksi hieno päivä. Huominen onkin sitten taas yhtä lörötystä. Saadaan siis nauttia vielä raikkaasta syyssäästä; aamulla oli 3 astetta miinusta, taivas lähes pilvetön. 

  Päivä alkoi tuvan uunin lämmityksellä. Kun valkeni, mentiin naapurin Hannun kanssa nostamaan verkot. Verkot, mitkä laskettiin eilen räntäsateessa ja tuulessa. Nyt oli saalis parempi kuin edellisellä kerralla. Kumpikin sai sopivasti muutaman ahvenen ja siian. Oli verkoissa myös hauenpuikkareita ja isoja särkiä. Särkeä väheksymättä ne saivat palata elinympäristöönsä, kuten pienehköt hauetkin. 

  Hilppa oli ryhtynyt aamusta siivoamaan. Tai ensin hän sulatti pakastimen. Jäätä sinne oli kertynyt kesäisten sähkökatkojen ansioista. Vähät pakasteet ovat jo taas paikoillaan. Kun ilmeisesti tiistaina täältä poistutaan, ei enää tarvitse pakastimen kanssa puliveivata. 

  Minä ryhdyin savustamaan kaloja. 

Siis näitä...

...joista tuli tällaisia.

  Kalojen haikuuntuessa kävelin vielä pihoja, aittoja, varastoja tiissimässä, josko jotakin talvivarustautumiseen liittyvää olisi jäänyt tekemättä. Ei osunut silmiin. 

  Hilppa sai aikanaan siivouksen tehtyä, kalat muuttuivat kauniin ruskeiksi. Niitä maistetaan illalla. Lisää huomenna. Tai sitten loput lähtevät käymään Hollolassa. 

  Tänään vielä saunotaan. Haikeilla mielin. Muuten ei isommin ole tarvista uurastaa. Kun aikaisin herää, niin aikaisin voi heittäytyä vapaalla. 

  Huomenna on edessä vesijärjestelmän tyhjennys, pesukoneiden talvivalmiuteen laitto. Ne sujuvat kyllä sadetta pidellessä. Samoin pitää kasata valmiiksi, ainakin valmiuteen, sellaiset jutut, mitkä viedään Hollolaan. Tiistaina sitten kamat veneeseen, siitä autoon, Hilppa puikkoihin ja kohti Piskolaa, minä myös, mutta vesitse. Piskolassa vene rantatrailerille, akku irti, pressua päälle ja puolen vuoden lepoon. Tämä kaikki pienellä varauksella. Pitää vielä huomenna tarkentaa Hanelilta, että hänelle ei ole ilmaantunut muuta. No, jos on, niin päivällä jatketaan maalaiselämää. Tiistai sekä keskiviikko näyttävät samankaltaisilta, eli vähäsateisilta päiviltä.

  Kun aamupäivän puuhastelin, kävi välillä mielessä, että voishan sitä täälläkin olla. 

  Vaikka pakkasaamun jäljiltä piti laittaa tikkaat estämään liukastumista veden vähyyden vuoksi alas

viettävälle kulkusillalle. Muuten olisin ottanut reippaan luisun, ehkä ihan jortaaniin asti. 

  Panin myös merkille, että vielä muitakin maisemissa liikkuu. Meni nimittäin sellainen jahti ohi, että Pöntinenkin saa katella pitkin nokkavarttaan.

  Ajatus täällä olemisesta väikkyi mielessä myös kaloja savustaessa.

  Mutta kyllä tosiasiassa on tullut aika siirtyä kaukolämmön pariin. Kun yllä olevaa kuvaa katselette, saatatte ihmetellä, miksi minulla on puutarhakenkien kärjessä p-kirjaimet? Järkeenkäyvä selitys asialle löytyy. Ne olen maalannut siksi, että en hämärässä laittaisi vahingossa koipiini Hilpan samalaisia sklopottimia. Näin on joskus päässyt käymään. Varsinkin, jos sukattomaan jalkaan kenkiä laittaa. Silloin Hilpan luistimet minullekin mahtuvat. 

  No niin, lopetan luultavasti viimeisen raporttini Avokkaansaaresta, Saarelan tilalta, vuonna 2021. Raportit varmaan jatkuvat toisesta osoitteesta.