Eilen, tuulen tuivertaessa, tälle päivälle luvattua ilmaa tarkastatellessa, tuli ensin ajatus, että siirrän veneen huollon loppuviikolle. Ja perään jalostui ajatus sellaiseksi, että mitäs me täällä saaressa kurjalla ilmalla olemaan, vaan lähdetään päivää aiemmin Hollollaan. Niin tehtiin. Hyvä tuuri jatkui ylitysten kohdalla. Taas päästiin Potinlahteen kastumatta, vaikka aamulla sadepilviä kiiruhti tienoon yllä kaiken aikaa.
Matkalla poikettiin Kone- ja Urheilussa. Olivat juuri tulleet töihin, sain uuden huoltoajan ensi perjantaille. Toivottavasti ei silloin myrskyä. Sateesta aina selviää. Joka tapauksessa huolto tehdään silloin. Tai sitten tuulee tosi kovaa.
Päivällä käytiin kirjastossa. Sitten ajettiin katsomaan äiti-Elinaa. Ei muutosta hänen tilassaan. Kovasti nauratti, kun hänet varovasti olkapäästä hereille nykäsin.
Hoivakodista sörnäytettiin Kauppakeskus Karismaan. Olin hieman netissä asioita tutkistellut. Karismassa on iso Tokmanni, josta löytyi sopiva lisäys työkaluarsenaaliin. Mentiin nimittäin ostamaan kompura. Ajatus siihen oli mieleni sopukoissa itänyt. Lopullisen päätöksen se sai, kun taas kerran jotain puhdistaessani kiroilin paineilman puutetta. Samalla, kun ostopäätös oli lukittu, selveni ensi kesäksi yksi projekti, nimittäin piha-aitan katon maalaus. Se on peltikatto, joka on huonossa maalissa. Ruiskulla työ käy kätevästi. Tulee harkinnan alle myös talon katon maalaus. Se on katettu muovipinnoitetulla pellillä. Pellit olivat ensimmäisten aikojen tuotteita. Siis ensimmäisiä markkinoille tulleita pinnoitettuja peltejä. Ei ollut tavara vielä täydellistä. Auringonpuoleiselta lappeella alkoi pinnoite kesiä pois jokusien vuosien kuluttua. Nyt ei pihan puolella sitä ole jäljellä lainkaan. Takalappeeltakin siitä suuri osa on irronnut. Pitää opiskella, miten tuollainen pinta pitää käsitellä, ja kestääkö siinä maali ylipäätään lainkaan. No, onpa talvi edessä, aikaa asioihin perehtyä.
Sopivasti kahviaikaan palattiin kotiin. Käytyämme ensin Lidlistä hieman ruokatarvikkeita. Ja kahvileivät, tietty. Eli kahvin ja suoratoiston kera hetki, kuten Saarelassakin lähes päivittäin. Nyt oli miljöö vain hieman toinen:
Huomenna on ohjelmassa auton pesu ja renkaiden vaihto. Normaalien päivärutiinien ohella, tietysti. Keskiviikkona aamusta tien päälle. Viimeinen rutistus on edessä. Puolen vuoden kaipuu alkaa reilun viikon kuluttua. Kaipuuta hieman helpottaa tieto siitä, että kevättalvella mennään viikoksi tai pariksi Saarelaan. Nyt kyllä sanoin väärin. Ei se ole tieto. Se on toive. Tulevasta talvesta, sen jäätilanteesta, kun ei ole tietoa. Usko on joka tapauksessa vankka. Kyllä sinne pahnostetaan vesikelkan kanssa, lähes lumettomanta jääkenttää pitkin, viikon eväät kelkassa, mieli maaliskuisen taivaan laella. Tai sitten vesikelkan jalaksina toimivat vanhat laskettelusukset sohjosta raskaina, saappaat kohvan läpi purskahdellen, silmälasit huurussa, hikimärkänä, viikon eväät kelkassa, mieli maaliskuisen taivaan laella. Ihan sama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti