TÄNÄÄN ULKONA

  Lämmintä syyskeliä pitelee. Aamulla +9, päivällä asteen verran enemmän. Mehän lähdettiin Messilän ja Tiirismaan maastoihin kävelemään. Salpakankaan teollisuusalueen parkkipaikat olivat lähes täynnä. Varmaan parikymmentä autoa oli sylkenyt matkustajansa luonnon helmaan. Ihmeen vähän kuntopoluilla kuitenkin näimme ihmisiä. Muutamia sieniäpärieden kanssa metsässä liikkuvia, jokusia sauvakävelijöitä sentään. Suppivahveroitahan ne sienenmetsästäjät olivat etsimässä. Syy, miksei tungosta ollut johtuu siitä, että kuntoreittejä on niin paljon. Kansa oli varmaan jakautunut eri suuntiin. 

  Me lähdimme taivaltamaan Messilän Golfkentän kautta. Kiersimme Tiirismaan tv-maston. Reilusti kiersimme, palasimme Iso-Tiilijärven rantaa seurailevaa reittiä. Siinä kuusi ja puoli kilsaa tuli matkaa taitettua. 

  Puolensa on Hollolan, myös Lahden, ulkoilumaastoilla. Salpauselän harjun luonto on jääkauden aikaansaamine suppineen ja kivilohkareiden koristelemine rinteineen, sekä sammaleisine kuusikoineen näillä seuduilla upeaa. Ja kun upea sää kruunasi valollaan upean maiseman, niin mikäs oli sisimmältään  etelä-savolisenten käyskennellä!

  Hilppa pysähtyi välillä ihmettelemään kuusien latvoissa näkyvää käpypaljoutta.

  Tiheän kuusikon naavaiset oksat vihreää sammalpeittoa vasten. Siinä silmä lepää!

  Golfkentällä oli täysi meininki päällä. Lähes jokaisella tiillä näkyi kulkevan kärrejään vetäviä ihmisiä. 

Kuvassa yksi heistä.

  Tilhille päihdettä näkyy olevan täälläkin, kunhan pakkanen käy ne panemassa. Pihlajanmarjat, ei tilhet.

  Huomenna ei ehditä metsäpoluille, sillä olen sopinut päiväksi muuta. Hieman käyn avustamassa tuttua. Hilppa menee sillä aikaa Lahdessa kauppoihin etsimään itselleen jotakin tarpeellista. Sen jälkeen käydään äiti-Elinaa katsomassa.

  Sunnuntaina mennään taas metsään. Ilma näyttää hyvältä, joskaan  aurinkoa ole odotettavissa. Pyhänä kierretään vaihteeksi Iso-Tiilijärvi. Samanmittainen, ehkä hieman pidempi, on se lenkki. 

  Kuukauden, tai parin, kuluttua nuo polut ovat muuttuneet latu-uriksi. Jos lunta on tullakseen. Ihan samoja reittejä emme kuitenkaan suksilla kulje. Pysytellään mieluummin sinisillä laduilla. On nimittäin muutamissa kohdin sellaisia alamäkiä, että voisi käydä meille kuin Jänöjussille:

  Kas satakunta volttia 

  hän teki ilman holttia 

  ja vatsalleen hän kinokseen 

  näin lensi suksineen

  Parempi tuntea taitonsa, pysytellä perhelenkillä sukset turvallisesti ladun pinnassa. Vaikka kyllä sitä ennen, nuorna miesnä, olisi nuo myötäleet viuhauttanut alas mennen tullen. Muutaman kymmenen vuoden hiihtämättömyys ja rinteissä käymättömyys jätti jälkensä. Ehkä hyvä niin. Iäkkäät luut kun eivät tahdo nopeasti korjaantua.

  Meni hiihtopuolelle, eli asian viereen, tämäkin tarina. Joten lopetan. Lopetan ennen isompia harhautumisia.