YLITÖITÄ JA YLLÄTYS (joskaan ei iloinen)

  Tänään meni ylitöiksi. Ensin pilkoin klapeja pari tuntia. Sitten tajusin, että on lähes tuuletonta, joten päätin lähteä lehtien poistoon. Olin jo eilen ajanut ruohonleikkurilla nurmikot läpi, rouhentanut lehdet hyväksi lannoitteeksi. Talon nurkalla olevan ison vaahteran ja rantapolun varrella jököttävän pienemmän vaahteran sekä tosi ison metsälehmuksen lehdet ovat niin kookkaita, että ne pitää roudata lehtikompostiin metsään. No, eivät lehmuksen lehdet kovin julmetun kokoisia ole, mutta niitä on julmetun paljon. Nuo kolme lehtimaton tekijää olivat jo lehtensä tiputtaneet, ihan "skeleton treeksi" olivat tulleet. Siksi aikeeni poistaa ne oli järkevä. Muita lehtiä on vielä puissa, lentelee yhä pihoille, mutta ne tosiaan saan taas ruohonleikkurilla ja puhaltimella hoidettua.

  Minä siis haravoin rantapolun lehtimaton kasalle, nostelin kevytpressun päälle, vetelin metsään. Kolme reissua siihen vaadittiin. Huom: Kevytpressun päälle mahtuu vähintää viisi kottikärryllistä kerrallaan.

  Jossain välissä Hilppa tuli rapuille huutelemaan. Minä hiljensin Father John Mistyn korvistani. Nyt kuulin, että Hilppa oli huomannut tiskialtaan alakaapissa rättien olevan märkiä. Menin katsomaan, mutta en huomannut vesijohdon liitoksissa enkä viemärissä märkää, kun vettä laskettiin. Sanoin, että syvennytään asiaan iltapäivällä. 

  Koska aikaa luonastaukoon oli, ryhdyin puhaltamaan tietyiltä alueilta koivun- ja haavanlehtiä pois. 

  Lounaan jälkeen Hilppa tuli mukaan karkeloihin. Hän ryhtyi haravoimaan ison vaahteran lehtipaljoutta kasoille.

  Minä hetken vielä puhkuin ja puhalsin...

  ...sitten menin Hilpan avuksi. Kahden pressun taktiikalla vetelin kauniin keltaisia lehtikuormia kompostiin. Sillä aikaa kun olin toisen kanssa matkalla, Hilppa lastasi toisen. Kuusi tai seitsemän matkaa oli nyt tehtävä. Sujakkaasti kävi homma. Vielä puhaltelin talon takaa lehdet pois. Hilppa meni kahvia keittämään. Mietiskelin, että eihän tässä ylitöitä tullut kuin pari tuntia. Mutta ei tässä ollut kaikki, puolella paranee, jos jaksatte lukea.

  Kun tulin pirttiin, Hilppa sanoi, että taas on vettä tullut. Minä taskulampun kanssa syynäämään. Lopulta syy selvisi. Tiskipöydän alakaapin sivulla oleva lämminvesivaraaja vuoti! Se tiputteli pohjastaan pisara kerrallaan vettä, joka ensi osui kaapin seinän läpi sekoittajalle menevään muoviputkeen, jota pitkin vesi hiihteli allaskaappiin. 

  Verenpaine saattoi käväistä korkeissa lukemissa. Hajonnut varaaja on noin 15 vuotta vanha. Se ei ole alkuperäinen. Keittiö laitettiin vuonna 2003. Silloin asennettu varaaja rikkoutui paria vuotta myöhemmin, koska se ei jostain syystä ollut syksyllä tyhjentynyt kunnolla, ja jäätyminen teki tepposet. Minä ostin netissä halvan tilalle. Eli tein virheen. Ei köyhällä ole varaa halpaan, ja taas se tuli todistettua. Italialaisessa Styleboiler-merkkisessä varaajassa ei ollu kunnollista rosterisäiliötä, ja se luultavasti on nyt ruostunut puhki. 

  Eipä siinä sitten muuta kuin vedet poikki, varaaja tyhjäksi. Minä kävin sen jälkeen netissä tutkimassa Mikkelin LVI-tilannetta. Soitin myös Hollolaan tutulle putkimiehelle, sain hieman vinkkejä. Päädyimme yhteisymmärryksessä Hilpan kanssa ratkaisuun. Tilasin Mikkelin K-Rautaan Jäspin tuotteen. Alle puoleen sen hinnasta olisi nettikaupoista löytynyt varaajia, mutta nyt en mennyt lankaan. Maanantaina on varaaja noudettavissa. Silloin olisimme muutenkin menneet Mikkeliin ruokaostoksille. 

  Sitten irroitin boilerin tekeleen. Purin hieman kalusteita. Hilppa luuttusi alustan. Minä etsin, ja onneksi löysin, sähköpuhaltajan, joka monen vuoden huilin jälkeen suostui toimimaan. Nyt on kuivatus keittiössä päällä. 

  Kuinka paljon vettä oli ehtinyt lattialle valua? Sitäpä ei tiedä kukaan. Mutta ei varmasti sentään kovin paljon, koska lattia ei lainehtinut. 

  Lähes puoli viiteen jatkuivat ylityöt. Tai ei oikeastaan, sillä talonmiehen työt kuuluvat luontaisetuihin, eikä niitä lasketa. 

  Loppuun laitan vielä kuvan räjähtäneestä varaajasta. Muistutukseksi itse kullekin pienen, tai vaikka isomman, varaajan hankkimista suunnittelevalle: Elekee ostakee Syleboileria!

  Jotta en aivan ankeissa tunnelmissa tätä kirjoitusta lopettaisi, laitan kuvan tältä aamulta, sen "sinisestä hetkestä".