Päivän tehtävänä oli puun pilkkominen. Raidan pilkkominen tarkennettuna. Raitoja tulvi korviini myös. Tai eihän digiaikana enää raitoja juuri soiteta. Niin tai näin, Niilon musiikkia pitkästä aikaa kuuntelin. Ajattelin, että kulttuurimaailmaani pitää tuolta osin avata, koska rajoitukset hiljalleen poistuvat. Eli suorittaa pehmeää laskua mahdollisesti, luultavasti, edessä oleviin musiikkitapahtumiin. Myös Colorado-albumi tuli puita halki äheltäessä kuunneltua. Ja siltä raita, eikäku biisi, Rainbow Of Colors. Siinä lauletaan ihmisten värikirjosta USA:ssa. Värikirjosta, jota ei voi pestä pois. Ja siitä, kuinka johtajat muurien tällä puolella sanovat, että monien pitäisi mennä takaisin sinne, mistä ovat tulleet, toivottomuuteen, mahdolliseen kuolemaan. Ja siitä, että ihmiset ovat vahvoja, ja he laulavat kanssamme, ja kun ihmiset ovat puhuneet, muurit ovat poissa. Joo, yleisesti, ja luultavasti myös yhden tietyn miehen muurista Niilo tässä laulussaan taitaa laulaa.
Kun biisiä kuuntelin, tuli kiitollinen olo. Kiitollinen siitä, että olen ollut niin onnekas. Niin onnekas, että saan asua Suomessa, saan asua osan vuodesta täällä saaressa. Täälläkin on muuri, mutta sen ovet ja ikkunat ovat auki. Ja tulevat aina auki olemaan.
Pelko kuitenkin työntyy kiitollisuuden rinnalle. Kuinka kauan Euroopassa ja Suomessa saadaan elää ilman muureja? Taas on sellaisia uutisia näkynyt, että jotkut maat rakentavat aitoja rajoilleen. Afganistanista tulevaa pakolaistulvaa kai pelätään?
Ihmiset joilla on kaikki hyvin, ovat monesti niitä, jotka eivät ole halukkaita mistään luopumaan, vaan lisää tulisi saada. Lisää vaan, mitäs muista. Hieman kauhunsekaisin tuntein ajattelen seuraavia eduskuntavaaleja. Jos niitten jälkeen hallituksessa ovat Kokoomus ja Perussuomalaiset, niin köyhät köyhtyvät, turvapaikkaa ei pian saa edes hirttoköysi kaulassaan. Ja yleisisitovuus työehtoneuvotteluista poistuu. Ilmastonmuutoksen torjumiseen panostus loppuu, ainakin pienenee. Miettikää sitä, te työtätekevät, raskautetut ja lapsienne tulevaisuutta ajattelevat, jotka olette Persujen tai Kokoomuksen puolesta liputtaneet.
Se oli nyt sellainen osio. Osio kiitollisuudesta ja ahdistuksesta. Joku kysyy, että mitä minä enää tuollaisesta välitän, ehtoopuolen kulkija? Siksi minä välitän, että vaikka kuinka omahyväiseksi ja itsekkääksi luulisitte, niin jälkeeni jää alati suureneva määrä yhä heikomassa asemassa olevia.
Kun sydäntä purkamaan pääsin, antaa sitten tulla. Minusta ne, jotka eivät suostu ottamaan rokotusta, ovat varsinaisia paskiaisia. He jarruttavat yhteiskunnan avautumista, rajoitusten poistumista. Kyllä ne rajoitukset poistuvat kuitenkin. Viimeistään sitten, kun nuo luupäät ovat taudin sairastaneet. Minulla on tuntuma, että suuri osa rokotevastaisista kuuluu itseään isänmaallisena pitävään ryhmään. Mitä vi**n isämaallisuutta on hidastaa normaaliin elämään siirymistä?
Nyt on tärkeimmät patoutumat purettu. Voin siis todeta, että syksyn värejä alkaa näkyä. Ja samalla lisätä, että se ei saa minua alakuloiseksi. Ei värit, ei syksy.
Sade alkoi äsken, melko pienen ripotteluna vielä. Satakoon. Sain raitakasan pilkottua. "Raidat" korvissa, ilman raitapaitaa.
Naapurit tulevat iltapäiväkahville. Hilppa on duunannut omenista jotakin herkkua. Huomenna on taas puotaa. Taidan maalailla saunan ulkoseiniä.
Lauantaiaamuna lähdetään Hollolaan. Perhe Tiilikainen tulee sinne myös. Sunnuntaina taas takaisin Anttolaan. Jos ei ole enää kesää jäljellä, niin muutamia puuhia on varastossa.
Loppuun kysymys: Millaista painia on ristipaini? Varmaan ristiotetta yleisesti siinä käytetään. Kysymys heräsi, kun yle otsikoi Arpajaislakia uudistetaan ristipaineissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti