Eilen oli täysikuu. Harvest moon. Illalla oli kuitenkin pilvipeitettä, joten kuu ei kumottanut. Yöllä se paistoi lännen suunnalla, pienenä ja kirkkaana. En siitä kuvaa kuitenkaan ottanut. Otin kuitenkin illalla yhden kuuttoman, pakon saneleman.
Taivas oli siis yöllä pilvetön. Sen vuoksi oli syksyn kylmin aamu. Järvi vielä lämmittää, joten kaksi astetta plussaa oli ennen kuutta mittarissa. Nurmikko alkoi vasta noihin aikoihin mennä kuuraan, joten hallaa oli, vaikka alavilla mailla ei ollakkaan.
Kaunis syyspäivä tästä kehittyi. Tämä kaunis syyspäivä tulee merkityksi aikakirjoihin päivänä, jolloin mieliharmi poistui lopullisesti hiertämästä yöunia. Haneli nimittäin saapui sahoineen, vinsseineen, kaatorenkeineen, hoitamaan viimeisen osan alunperin nelihaaraisesta raitajätistä. Ensin hän kaatoi pari isoa koivua. Toisen siksi, että se oli raidan kaatosuunnalla edessä, toisen siksi, että se varjosti pahasti kurpitsakompostia. Koivut kaatuivat ilman kummempia kommervenkkejä juuri sinne, minne pitikin.
Sitten oli pahasti linjalle päin kallellaan olevan raidan vuoro.
Oikeassa yläkulmassa sähkökaapeli näkyy. On siten todistettavasti vielä ilmassa. Mieleni keveni aika lailla. En osaa lukuja tuohon esittää, sillä en tiedä mielen mittayksikköä. Kuitenkin keveni se prosenteisssa ehkä ainakin Koskenkorvan lukemien verran. Jos olisi linjalle kaatunut, korjausmiesten kutsumiseen johtanut, olisi mieli raskautunut osapuilleen Stroh-rommin verran. Sen vahvemman.
Taina oli Hanelin mukana. Rouvat olivat tuvassa kaato-operation ajan. Eivät vissiin uskaltaneet edes ikkunasta katsella. Mutta kun me pirttiin astuttiin, kerrottiin, että homma meni hyvin, alkoi Hilppa heti harjakaiskahveja keittämään. Tai oikeammin raidan lopullisia peijaisia siinä juhlittiin. Kahvin lisäksi omanapiirakan ja jäätelön kera.
On taas puuhaa useammaksi päiväksi. Rungot pitää pätkiä, ruodata halkomispaikalle ja halkoa. Ainakin keskeltä halki, jos ei pieniksi ehdi, jaksa, kehtaa.
Huomenna lähdetään Hollolaan. Pari, ehkä kolme, päivää ollaan poissa, sitten takaisin. Ilmat hieman lämpenevät, ja taitaa aurinkoisia päiviäkin ensi viikolla olla. Jos ennusteet pitävät kutinsa. Sateesta ei niin väliä olisi. Puitten kanssa nahuaminen ei ole herkkua ves'paisteessa.
Loppuun vielä kuva luottometsurista irrottamassa taljan vaijeria. Luottometsurista, joka YYA-sopimuksen mukaisesti saapuu tarvittaessa apuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti