ARKINEN KUVA

  Eilen palattiin saareen. Latautuneena tuleviin koitoksiin palattiin. Eilinen meni uuneja lämmitellessä. Tänään oli sumuinen aamu, joka selkisi käsittämättömän hienoksi syyspäiväksi. Ehkä jopa liian hienoksi puuhommien tekoon. Tuhlasin kuitenkin, aamupäivän. Mutta aloitetaan arkisella kuvalla. 

 

  Arkinen kuva. Ihan kunnon arkinen kuva maalaiselämästä. Isäntä nahuaa polttopuita kylmän varalle, emäntä käyttää aurinkoista säätä lakanapyykin kuivaukseen. Mikäs tässä maailmassa on muka muuttunut? No on muuttunut, paljon on muuttunut. Hyvään suuntaa, ehkä vähän pahaankin. Eikä muutoksen edessä kannata meltota. Kannattaa tottua, omaksua, oppia, hyväksyä. Muuten käy elämä kurjaksi. 

  Meinasin eksyä aiheesta. Siis aamulla oli + 3 meidän mittarissa. Sumu oli sankkaa. Aamukahvin jälkeen minä kannoin puita valmiiksi sisään. Sitten vetäisin päälleni viiltosuojahousut, jalkaan turvasaappaat, laitoin moottorisahan, bensa- ja teräketjuöljykannun, halkomakirveen ja pokaran kottariin, suuntasin kaadettujen runkojen luo. Koska aioin pitää kiinni neljän tunnin työajasta, olin päivän tavoitteena pätkiä yksi koivu, siirrellä pätkät pilkkomapaikalle. Se onnistui, vaikka karsiminen ja risujen kasaaminen veikin aikaa. Samoin nuukuuden aiheuttama moottorisahan tehottomuus hidasti hommaa. Saha on kyllä muuten hyvä, melko uusikin, mutta ei ole pro. Mökkisaha se on. vielä 20 - 30 senttiä halkaisijaltaan olevat rungot katkeavat helposti, mutta paksummissa tuppaa saha hyytymään. Taidan ostaa itselleni 75-vuotislahjaksi kunnon sahan. Ihan vaikka siksi, että voin ukki-Aleksia matkia. Hän hankki kasikymppisenä uuden perämoottorin, 15 heppaisen. Sillä ajeli veneessä seisten, kun näkö ei tahtonut piisata. Hän osti myös 80-milliset riimuverkot lahnojen pyyntiin. Aiemmat riimut olivat aina olleen 75-millisiä. Uusissa olivat lahnat tietysti keskimäärin hieman kookkaampia. Aleksi ilahtui hankinnastaan ja sanoa paukautti:

  "Minen ennee ikänä osta tään pienempsilimäsiä riimuverkkoloeta!"

  Eikä varmaankaan ostanut. Muutaman vuoden kalasteli vielä tuon jälkeen, poistui joukostamme 88-vuotiaana. Eli jos pääsen seiskavitosena melttoamaan, että en ennee ikänä osta muuta ku ärhäköetä sahoja, niin sekin tulee pitämään paikkaansa. Luultavasti. 

  Sumu ei puiden tekoa haitannut. Kun usva alkoi haihtua, olivat näkymät kauniita.

  Kun aikansa nahuaa, jälkeä syntyy. Pätkiminen loppui hieman ennen sumua. 

 Takana näkyy aitan katon nurkka. Se on saanut siipeensä. Siihen kaatui itsestään yksi haara mieliharmina olleesta raidasta. Parempi siihen kuin linjan päälle. Ehkä ensi kesänä oioin vaurion. Kosmeettinen vika takapuolella ei ole aiheuttanut kiirettä. 

  Sitten kokosin pätkityt puut yhteen paikkaan. Ehdin vielä aloitella pikkomista ennen kuin työaika loppui. 

  Tuosta on hyvä jatkaa huomenna. Alkanut viikko on suotuisaa kelin puolesta, joten vielä kolmena päivänä kiirehdin kirveen kanssa heilumaan. Ja jos pilkkominen loppuu, niin sahalle on lisää purtavaa. Raita ja nyt työn alla olevaa isompi koivu odottavat. 

  Perjantaina mennään kolmeksi päiväksi kaupunkimaisiin olosuhteisiin, palataan taas sunnuntaina. Sitten ollaankin reilu pariviikkoinen maisemissa. Moottorin syyshuolto on 18. lokakuuta. Sen jälkeen tehdään ratkaisuja jatkosta. Luultavasti käydään Hollolassa ja tullaan vielä yhdeksi rupeamaksi saareen. Siianpyyntiaika on silloin hippeimmillään.