Aamu alkoi aamutoimilla. Ei johdetuilla sentään. Johdetut aamutoimet jäivät Kouvolan varuskuntaan viitisenkymmentä vuotta sitten. Puoli kahdeksan tuli naapuri hakemaan verkoille. Ei kovin suurta saalista tullut, mutta paistettua ahventa syötiin kuitenkin. Kanttarellisoossin kera.
Minulla selkä niukahti eilen. Jokin tietty liike aiheutti oikein paukahduksen, meinasi viedä jalat alta. Onneksi on jäljellä kunnon kipulääkettä ja rentouttavaa myös. Eilisen päivän selkä oli melko kipeänä, iltayöstä oli hankalaa asentoa sängyssä muuttaa. Aamulla se oli jo parempi. Verkoille siis tokenin, jo kerrotuin seurauksin. Pientä touhua, varovasti tosin, aamupäivän sitten nahusin.
Minulla vielä ulkona tekemistä löytyy, mutta Hilpalla alkaa olla hakemisessa. Niinpä hän sanoi päivällä "tekis mieli lähteä kävelemään". Suhtauduin siihen kuten vakavaan ehdotukseen tuleekin ja tokaisin "lähdetään yli, sauvat mukaan". Siispä sopivaa vaatetta ylle, sauvat veneliiterin nurkasta, pressu pois veneestä. Pian oltiin Potinlahdessa, kohta taivaltamassa Piekälänsaarentietä.
Västäräkinsillalle ja takaisin dallattiin. Neljä autoa meidät ohitti tuon vajaan tunnin aikana. Ei tunnu paljolta monenkaan mielestä, mutta syksyllä, maanantaina, iltapäivällä, tiellä, jonka varrella on Piekälänsaaressa neljä ympärivuotista savua, liikenne oli kohtuullisen kohtalaista.
Selkä ei ollut kävelystä moksiskaan. Tai jos oli, niin tykkäsi, sillä se on nyt lähes oireeton. Pitää vielä yöksi rentouttava pilleri ottaa. Huomenna uskaltaa varmaan tarttua lapioon, kirveeseen, sahaan, jos sille päälle satun.
Jos oli liikennettä Piekälänsaaressa, niin vesillä on ollut hiljaisempaa. Viikonloppuna muutamia veneitä suuntaan jos toiseen ajeli. Tänään olen bongannut yhden. Potinlahdessa on kymmenellä mökkiläisellä auto- ja venepaikka. Kolme autoa rannalla on. Eläkeläisiä ollaan kaikki sitkeät kesäasukkaat. Kuukausi kun mennään eteenpäin, niin samat autot sieltä luultavasti löytyvät. Veneistä on sillon isommat viety talvisäilytykseen, pienemmät vedetty rannalle. Näin on ainakin edellisinä vuosina ollut. Joopa joo, silloin mahtuu Potilahden parkkipaikalle, joka tahtoo parhaimpaaan kesäaikaan, varsinkin juhannuksena, olla turvoksissa, pysäköimään vaikka vinoo. Tai poikittain, jos mieli tekee.
Tuosta edellisestä tuli mieleen yksi anekdootti MP:n pelistä 1970-luvun alussa. Oltiin siis pelissä. Katsomot olivat täynnä. Ainakin meidän vakiopaikkamme, pääkatsomon vieressä oleva kattamaton ja siten hieman halvempi katsomo. Aika täynnä taisi olla myös "halpa katsomo". "Halvaksi katsomoksi" oli joku ristinyt vastapuolella kenttää olevan avokatsomon. Vaikka samanhintaisia liput sinne muistaakseni olivat kuin meidän vakikatsomoomme. "Halpa katsomo mylvii" oli porukkamme käyttämä sanonta. Liekö Rohus-Matin lanseeraama? Mutta asiaan. Oltiin pelissä, katsomo täynnä. Puoliajalla MP oli 0-3 tappiolla. Kun kansa palaili tauolta paikoillen, ärhenteli joku miesporukka, että eihän tänne mahu ies istumaan! Penkkiriviä alempana oleva varttuneen ikäinen rouva kääntyi, katseli hetken miesten ähellystä, lausahti: "Ens pyhänä mahutte makkoomaan!
Olisihan noita muistoja. MP:n sekä Pallo-Kissojen peleistä noilta vuosilta. Vuosilta, jolloin Mikkelistä oli kaksi joukkuetta mestaruussarjassa, Kuopiosta parhaimmillaan kolme. Tai oliko ne kaikki kolme, KuPS, KTP ja Elo, yhtäaikaa? Mutta Savo oli kova sana futiksessa. Ja Lahti (Reipas, Kuusysi).
Niistä muistoista. Hauskoja ne ovat. Ainakin ne, mitkä muistaa. Ja Teinibaariin saatettiin mennä sekä ennen, että jälkeen. Ei sinne sitten muita enää mahtunutkaan. Sen verran snadi oli Teinibaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti