Eilen oli Leon 1-vuotisjuhlat Mikkelissä. Sinne piti perhe Tiilikaisen mennä ja olla yötä. Mutta toisin kävi. Liisa oli nuhainen, joten matkustaminen ei ollut järkevää. Mutta Iiris pääsi kemuihin kanssamme. Joni toi tytön aamulla. Mikkeliin ajeltiin, juhlat juhlittiin, takaisin palattiin. Iiris jäi tietysti yöksi. Tänään Aija-mummi vie hänet Espooseen.
Juhlissa oli porrastettu aikataulu, kuten korona-aikana pitääkin. Olimme paikalla pari tuntia, kahdesta neljään. Muutamia tuttuja ehdittiin, isäntäväen lisäksi, tavata. Kahvia särvittiin, suolaista palaa, kakkua, vaikka mitä, maisteltiin.
Päivänsankari oli tietysti saanut lahjoja kosolti. Leo kävelee jo tanakasti, ja tuollainen auto on hänelle sopiva leikkiväline.
Kyllä se isompiakin kiinnosti.
Kuten tuon ikäisistä yleensä, taisivat Leosta kuitenkin olla kiinnostavimpia pakkaukset.
Isommat pikkuserkukset isossa kuvassa...
..pienemmät pienemmässä.
Iiris lastaa lautaselleen mieluista tavaraa.
Vähän ikävä keli oli ajella. Heinolan ja Otavan väli oli tihkusateista, mennen tullen. Varsinkin paluumatkalla, pimeällä, ei ollut vanhoilla silmillä mukavaa ajaa, kun musta tienpinta imee ajovalojen tehon, tihku sumentaa lasin. Aika paljon oli liikennettä. Autoja riittää, lauatainakin, suuntaan jos toiseen. Kunnialla matkasta selvittiin.
Hyvin nukutti Iiiristä. Aamulla tyttö pyysi Hilppaa opettamaan virkkaamista. Oli saanut kipinän, kun olivat esikoulussa ommelleet sukkaa. "Mikäpäs siinä", Hilppa virkkaa. Ja kohta virkkaa.
Ja niin virkkaa Iiriskin. Tarkoitan, että virkkaa.
"Nyt pitää lähteä Iiriksen kanssa ulos", virkkaa Peppe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti