LIIKKKUMATTOMUUTTA

  Minulle kerttyy normipäivänä 10 000 - 15 000 askelta. Eilen satoi, enkä luitani ulos vienyt. En edes postilaatikolle. Askelia ilmaantui mittariin alle 500. Moisesta saavutuksesta olisi tullut huono omatunto, varsinkin, kun syynä liikkumattomuuteen ei ollut sairaus tai muu hyväksyttävä syy. Mutta omantunnon kolkutukset vaimentaa se, että sain kasattua ja tilattua valokuvakirjat. Yhden kirjan tosin vain duunasin, mutta tilasin kolme joulupukin konttiin. 

  Edelliset lahjakirjat ovat olleet nimeltään IIRIS 1 VUOTTA, IIRIS 2 VUOTTA, IIRIS 3 VUOTTA, IIRIS 4 VUOTTA JA IIRIS 5 VUOTTA. Nyt, tietystä syystä, nimeksi tuli IIRIS JA LIISA 2020. Olin mielessäni kuutioinut, että aikaa tehtävään kuluu kolme päivää; kaksi kuvien valitsemisessa ja kronologisessa järjestyksessä omaan kansioonsa tallentamisessa, yksi päivä kuvakirjan tekemiseen. Lähtökohtana oli, että muutaman tiiman päivässä työtä tekisin. Kun eilen pääsin hyvään alkuun, niin päätin, että antaa mennä, painetaan finaaliin yksin tein. Nyt on tilaus sisällä, ja seurannan mukaan jo tuotannossa. Ifoloria olen jo monta vuotta käyttänyt. Se tietää tapani, joten syksyllä alkaa minulle tulla sähköposteja ja perinteisessä postissa alennuskoodeja. 30 %:n alennuksella nyt tein tilauksen. Muutaman kympin säästin. Kirjat ovat kunttiksen R-Kioskissa joskus ensi viikon alkupuolella. Tulkoon joulu. 

  Pitää hieman tuohon kehumaani säästöön paneutua. Ihmetystäni ovat ja kauan herättäneet jatkuvat alennuskampanjat. Jopa 40-60 %, 40 % alennetuista hinnoita, Black Friday, Neton neton netto, Muokarimarkkinat, Mammuttimarkkinat, you name it! Kuluttajan etu? Niin kai. Mutta panee ajattelemaan. Mitä ihmettä ne ohjehinnat sitten ovat? Hatusta vedettyjä vedätyksiä?  Ei minkään firman kate kestä jatkuvia monen kymmenen prossan alennksia. "Ihan perseestä, ohjehinnat", sanon minä.

  Eilen jäi lukeminen vähiin, kuten liikuntakin. Sentään tuli kaksi ensimmäistä jaksoa White Wall'ista Areenasta katseltua. Vähän odottavalle kannalle jään. Mahdollisuudet vaikka mihin, arvelen, mutta seuraavat jaksot näyttävät. 

  Vaikka lukeminen jäi vähälle, niin jotakin tarttui mieleen. Petra Delicado täräytti entiselle miehelleen Pepelle viisauden: "Onni on käsittääkseni sitä, että ei kysy arkielämässä toiselta, onko hän onnellinen." Kun vähänkin asiaan paneutuu, huomaa, että niinhän se on. 

  Tuli välillä käytyä Lahdessa hakemassa uudet lasit. Nyt näkee kirjoittaa. Vaikka eipä tuo kaukonäkö juuri miksikään ole muuttunut. Vasen silmä on leikattu, oikeasta lähti vähän miinuksia pois. Lukuvahvuutta uusissa on lisätty. 

  Kohta syödään, sitten hetki huilataan. Sen jälkeen on lähdettävä lenkille. Ilma on kirkastunut, jopa aurinko paistelee. Levottomat jalat vaativat liikuntaa. 

  Koska kuvat kuvaavat monasti jotakin, usein kuvattavaa, niin laitan pari kuvaa. Laitan kuvan sekä Iiriksen, että Liisan syntymän jälkeisiltä hetkiltä.