JOS ON SYNTYNYT MIKKELISSÄ

  Löysin käsiini kirjastosta, en kuitenkaan käsikirjastosta, vaan Hollolan pääkirjastosta,  Alicia Giménez Bartlett'in hulvattoman Petra Delicado-sarjan. Osia on suomennettu neljä. Kirjoissa keski-ikäinen asianajajasta poliisiksi siirtynyt Petra Derlicado ratkoo rikoksia omintakeisen työparinsa Fermin Garzon'in kanssa Barcelonassa. Huumorilla höystetyt teokset ovat mukavaa luettavaa, ja antavat laisensa kuvan 1990-luvun Barcelonasta. 

  Minulla on menossa paraikaa kolmas osa Petra Delicado ja vaaran viestit. Tarinan alussa Petra on hukkua poliisilaitokselle lähetettyihin ihailijakirjeisiin, jotka johtuvat hänen esiintymisestään (poliisijohdon pakottamana) televisiohaastattelussa. Kirjeiden joukosta löytyy paketoitu miehen penis. Tutkimuksissa ei löydy mitään osviitta sen alkuperästä. Aikaa kuluu pari viikkoa, tapaus kylmenee. Sitten saapuu toinen penis. Petra ja Fermin ymmärtävät, että asia on otettava tosissaan. He pohtivat tapausta eri kanteilta. Tähän asti kun pääsin, oli pakko ryhtyä kirjoittamaan. 

  Suoraa lainausta sivulta 69:

  Yht'äkkiä Fermin tokaisee, "olisiko sinusta sopimatonta, jos lausuisin muutaman säkeen kulleista?"

  "Kaikin mokomin, Fermin. Anna mennä!"

  "Täältä pesee."

  Jos on syntynyt Mikkelissä,

  mitätön mitta on kikkelissä.

  Jos se paksu on kuin parrun pätkä,

  niin Joutsasta on jätkä.

  Pisimmät kullit on Porissa,

  miestä ei erota orista.

  Jotkut veretkin hyydyttää,

  toiset himomme tyydyttää.

  Mutta totta on se jotta

  kulleista kaikkein mahtavin, 

  komein, kaunein ja ihanin,

  on Paavin puntissa Roomassa,

  vaikka on velttona koomassa.

  Älkääpä suotta pelästykö, ilostuko, kauhistuko, nolostuko. Yllä oleva ote on härskeintä, mitä mitä näissä kirjoissa esiintyy. Ihan luettavaa tekstiä sarja on kelle tahansa paavinuskoiset mukaanlukien. Paitsi niille, jotka oikeasti härskiä tekstiä kaipaavat. Heille on omat fooruminsa, pysykööt niissä. 

  En tietysti ole alkuperäistä tekstiä nähnyt, mutta oletan, että espanjankielisessä versiossa runossa esiintyy erinimisiä paikkakuntia kuin Mikkeli, Joutsa tai Pori. Rooma varmaan on sama molemmissa. Kirjat suomentanut Matti Brotherus on on antanut ajatuksen lentää, sommitellut runon suomalaisille ymmärrettäväksi. 

  Siksi oli pakko tuo runo blogissa jakaa, että suurin osa fb-kavereistani on joko entisiä tai nykyisiä mikkeliläisiä. Mietin, että loukkaako tämä kirjallinen luomus kenties jotakuta miespuolista mikkeliläistä, tai aiheuttaako se runoon samaistuvia ajatuksia naispuolisissa mikkeliläisiin miehiin tutustuneissa? Ei tarvitse vastata, kummankaan. 

  

  Vielä tähän ex tempore-kirjoituksen jatkoksi korjaus eiliseen. Taisin kertoa, että huomenna, eli tiistaina, saan uudet silmälasit. Onneksi tänään joku etiäinen pani minut tarkistamaan asian. Vaikka olin kalenteriin ja jopa jääkaapin ovessa roikkuvaan allakkaan merkannut tiistain, niin juhlallinen lasienluovutus tapahtuu keskiviikkona. Tämä muuttaa aikataulua. Eli varsinainen ryhdistyminen tapahtuu vasta torstaina. 

  Tänään, esiryhdistäytymisen hengessä, kävin sentään ostamassa rautakaupasta kuivauskaappiin uuden lautasritilän. Entisestä oli pinnoite alkanut irrota eksponentaalisella vauhdilla. Uusi löytyi K-Raudasta hieman alle kympillä + kannakkeet pari euroa. Vanhan irrottamisessa oli hieman jamua, sillä se oli ruuvattu ennen loisteputkivalaisimen ja etupeitelistan asennusta, joten ahdasta oli. No, irtosi se lopulta. Uuden asennus sujuikin sitten ripeästi. Nyt on kaappi taas kondiksessa. Ja siistin näköinen, kun Hilppa kaikki hyllyt tyhjensi, poisti tarpeettoman sälän.

  En ota, runolainauksesta poiketen, kantaa kenenkään kullin kokoon, enkä laita loppuun kuvaa kullista. En irrallisesta, en paikoillaan roikkuvasta, puhumattakaan jököttävästä. Koska en ole syntynyt Mikkelissä, vaan Anttolassa, laitan kuvan kotitalostani Piskolasta ajalta, jolloin minua ei vielä ollut olemassa, vaan, kuten jotkut niistä härskeistä saattaisivat ilmaista, heiluin vielä isäni sanonko missä.