EN MIÄ VAALITA, MUTT KYL SE VÄHÄ KYRSII

  Pitihän se arvata. Arvata piti se, että USA:n vaalit ei ole Strömsö. Voitti kumpi tahansa, keinolla millä tahansa, niin irvikuvaa demokraattisista vaaleista ollaan todistamassa. No joo, on noita irvikuvia ollut muuallakin. Sellaisia, missä vaalivilppi on oikeasti totta. Mutta tässä tapauksessa irvikuvan tekee yksi mies lakimiesarmeijoineen. Toivoa pitää, että mellakat ja väkivaltaisuus eivät muodostu osaksi vaalien loppunäytöstä. Merkkejä kai on jo nähty. Mutta se siitä. 

  Tänään on takana melko perusteellinen siivous. Eipä noin perusteellisesti ole tätä huushollia yli puoleen vuoteen siivottukaan. Kahdestaan homma sujuu mukavasti. Kumpikin painaa omalla sarallaan. Ei siinä montaa tuntia kulu. Passaa Liisan huomenna tulla lattioille konttailemaan.

  Seuraava perusteellinen siivous, vielä tämänaamuista perusteellisempi, on esillä ennen joulua. Jokohan silloin on USA:n seuraava presidentti saatu selville? 

  Ennen joulusiivousta tietysti muutama viikkosiistimenen on tehtävä. Tehtävä on, oli jenkeissä ratkaisu löytynyt, tahi ei. 

  Päivällä käytiin äiti-Elinaa katsomassa. Sängyssä on. Ei puhu. Pieni hymy sentään nousi kasvoille, kun häntä hereille nykäisin. Ja uni jatkui. Syö kuitenkin lautasellisensa tyhjäksi kun syötetään. Saa nähdä, kuinka kauan jaksaa äiti pitää hauraista elämänlangoista kiinni? Laitan käsitellyn kuvan äidistä. Vaikka ei käsittelemättömässä mitään ihmeellistä ole, mutta parempi näin.

     Perään käsittelemätön kuva n. 80 vuoden takaa ylioppilastyttö-Elinasta.

  Ja isä ja äiti joskus 1960-luvun alkupuolella.

  Ei enempää vanhoja kuvia, tällä kertaa ainakaan. Laitan siis uudempia. Laitan huomisista vieraista kahdesta. Käsitelty on, kuten näkyy.

  Mukavaa on kuvilla leikkiä. Pian pitää alkaa niitä todenperään läpi kahlaamaan. On aika tehdä valokuvakirja. Viideksi jouluksi olen Iiriksestä tehnyt vuosikirjan. Nyt tulee muutos. Tulee yhteinen Iiriksestä ja Liisasta. eikä enää vuosikirjan nimellä.

  Suurin työ kuvakirjan tekemisessä on siihen laitettavien otosten valitseminen ja kokoaminen omaan kansioonsa kronologisessa järjestyksessä. Kun se on tehty, onkin melko helppoa luoda kuvakirja valmistajan ohjelmaa käyttäen. Kokemukseni mukaan kuvien kasaamiseen menee pari päivää, sillä tarjontaa on. Ei tietysti mitään kahdeksan tunnin päiviä hommaan aikaa kulu, mutta kuitenkin. 

  Kun raaka duuni on tehty, päivässä hahmottuu lopullinen mestariteos. Haiskahtaako? No, saan kai minäkin ylisanoja käyttää, supermies kun olen!

  Yleensä kirjatilaus on tullut muutamassa päivässä. On kuitenkin parasta olla ajoissa. Ja taas saa muutama pukinkontti täydennystä. 

  Päivällä sanoi toimittaja radiossa, että jouluun on aikaa 49 päivää. En tarkistanut, mutta kuulostaa oikealta. Se tietää myös sitä, että saman verran on siihen, kun päivä on alkanut taas venyä. Olkaa kiltisti nämä muutamat viikot. Ei voi koskaan tietää, kuka ikkunan takaa kurkistelee.