torstai 26. marraskuuta 2020

MASKED ASCETIC

  Korona jyllää voimalla. Monissa maakunnissa on otettu jyrkkiä toimenpiteitä käyttöön, annettu vakavia suosituksia. Hallitus miettii jo valmiuslain käyttöönottoa. Päijät-Hämeessäkin ollaan koronan leviämisvaiheessa. Jokohan ihmiset taas uskovat, että tämä ei ole leikkiä? Ottakaa kiinni niskastanne, nuoret, nuoret aikuiset, keski-ikäiset, vanhukset. 

  Maskeja näkee täällä Hollolassa kaupoissa melko monella. Vielä useammalla soisi näkevänsä. Maskihan ei juuri suojaa pitäjäänsä, mutta suojaa tartuttamasta muita. Kukaan, paitsi äskettäin testattu, tai taudin jo läpikäynyt (eikä hänkään täysin varmasti), voi sanoa, että ei kanna virusta. Eikö silloin ole kanssaihmisten aliarvioimista, halveksimista, asettaa heidät mahdolliseen tartuntavaaraan? Kuinka moni tekee sellaista tahallaan? Erittäin harva. tuskin kukaan, ainakaan Suomessa. Kuinka moni tekee sellaista tietämättään? Aika moni, luulen. Kuinka moni tekee sellaista välinpitämättömyyttään. Aika moni, valitettavasti. Kuinka moni tekee sellaista siksi, että maskin käyttö on hänelle terveydellisistä syistä mahdotonta, tai ainakin hankalaa? Varmasti jokusia on. Siitä olen saletti, että maskittomien asiakkaiden määrä on huomattavasti suurempi kuin tartuttamattomien ja terveydellisistä syistä maskittomien yhteensä. 
  Noudattakaa nyt, taas, viimeinkin, määräyksiä, ohjeita ja suosituksia. Ollaan jatkossakin Euroopan turvallisin maa tässäkin suhteessa. Nyt kannataa olla Masked Ascetic!

 Eilen kiiri suru-uutinen urheilun ystävien korviin: Diego Maradona on poistunut! Eittämättä yksi kaikkien aikojen jalkapalloilijoista, yksi kaikkien aikojen urheilijoista myös. Vaikka minun listallani hän ei koskaan ole ykkösenä ollutkaan, niin aivan kärjessä tietenkin. Nyt kun muistelen, niin vuosia sitten kirjoitin blogin kymmestä mielestäni parhaasta jalkapalloilijasta, ja unohdin Maradonan pois! Melkoinen lapsus. Virhe, joka ei ole mitenkään anteeksi annettavissa. 
  Vaikka suhteeni penkkiurheiluun on vuosin virrassa muuttunut lähes patologisesta jalkapallon arvokisojen ja olympialaisten satunnaiseen seuraamiseen, niin jalkapalloilijalistani ykkösen osaan vielä kertoa: Pelé. Vasta hänen uransa loppupuolella minusta tuli jalkapallofani (mm. Englannin mm-kisat 1966 jäivät vielä katsomatta). 1970 kisat tuli jo tarkkaan katseltua. Pelé ei varmasti ollut Meksikossa huippiaikojensa vireessä, mutta vaikutuksen hän minuun teki. Ja neljä maalia. Kyllä miehen tilastot ovat melkoiset: 822:ssa virallisissa ottelussa lähes maali/matsi, kun ystävyys- ja näytösottelua lasketaan mukaan (1282), on tulos hieman yli maali/matsi. Noihin lukuihin taitaa olla nykypäivän haastajilla melkoisesti matkaa. 
  Suosituin ja harrastetuin urheilulaji herättää aina suuria tunteita. Hyviä ja huonoja seuraamuksia liittyy tunteisiin. Korona-aikana stadionit ovat olleet joko tyhjiä tai lähes tyhjiä. Kunhan pandemia hellittää, täyttyvät katsomot, hysteria ja fanattisuus palaa. Kunpa kannattajat muistaisivat, että eivät heidän idolinsa mitään loanheittoa, rasismia, väkivaltaa kannata, eivät niihin kannusta. 

  Tänään jäi aamulenkki väliin. Aamulla sateli, joten tätä blogia kirjoittelin. Nyt ollaan jo käyty Lidlissä. Torstain tarjoukset saavat aikaan sen, että heti kahdeksalta oli väkeä aika tavalla. Ylimalkaisen ja epävirallisen havainnon mukaan maskeja käytti noin 75 %:a asiakkaista. Parempi luku kuin koskaan. Tosin en ole juuri viime aikoina Lidlissä käynyt. Hilppa tekee ostokset, minä odotan autossa. Mitäs suotta kuormittamaan rajallisia tiloja. Olen kuitenkin epävirallista maskitilastoa pitänyt parkkipaiklta käsin. Tai silmin, itse asiassa. Tänään oli minunkin mentävä, koska ostin itselleni vaatetavaraa. 
  Huomion kaupassa, että melko tasapuolisesti oli maskeja kaikilla ikäryhmillä. Se on hyvä. Sanoma on mennyt perille ikään katsomatta. Kunhan vain menisi kaikista ikäryhmistä kaikille. 
  
  Nyt pitää mennä parturiin. Se on lähellä, tästä on matkaa alle viisi metriä. Parturikin on tuttua tutumpi. Sikäli, kun kukaan itseään tuntemaan pystyy. 

  Loppuun joskus Piskolasta lainaamistani valokuva-albumeista skannattu kuva. En tunnista kuvasta ketään, en myöskään paikkaa, missä se on otettu. Kuvausvuosikin on arvoitus, mutta oletan, että 1950-luvun taitteen jommalla kummalla puolella. Oliskohan joku talkooporukka? Tiijä häntä, mutta koronasta ei ollut tietoakaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti