KERRAN VIEL'

  Iiris oli meillä yötä, on nyt viety kotiinsa Espooseen. Tämä ilta vedetään henkeä,  huomenna alkaa toimentäyteinen viikko. Elinan asunto on tarkoitus saada tyhjäksi. Eilen sieltä Hanelin ja Ninan kanssa käytiin valitsemassa muistoja, jakamassa lähinnä tauluja ja pöytähopeita. Loput on tarkoitus arvioituttaa, antaa jonkun firman hoitaa pois. Sinällään sääli, mutta aikanaan Saksasta kulkeutuneet massiiviset huonekalut eivät oiken mahdu kenellekkään, eikä meillä ole järkevää paikkaa, missä niitä säilyttäsi. Säilytäisi niin kauan, kunnes ne lopulta johonkin hävittäisi.

  Hilpan kanssa mennään huomenna tyhjentämään viimeisiä kaappeja, säkittämään kierrätykseen ja energiajätteeseen kuuluvaa. Haneli tulee tiistaina. Jatketaan hänen kanssaan hommaa. Samoin vinttikomeron salat pitää käydä paljastamassa. Kellarikomero jo reilu vuosi sitten koko lailla velipojan kanssa tyhjennettiin. Varmaan kuskataan tiistaina jokunen kärrillinen tavaraa jäteasemalle.
 Haneli jää meille yöksi. Keskiviikkona tulee sitten mies katsomaan jäljelle jäänyttä kamaa. Toivottavasti päästään asialliseen diiliin. Nettisivuillaan firma lupaa kyllä hyvää ja kaunista:
  "ÄLÄ HÄVITÄ MITÄÄN!" 
  "PYYDÄ ILMAINEN ARVIOKÄYNTI!"
  "MAKSU HETI SOPIMUKSEN SOLMIMISEN JÄLKEEN!" 
  "LOPPUSIIVOUS KAUPAN PÄÄLLE!"
  No, katsotaan.

  On suuri helpotus, kun asunto on luovutuskunnossa. Joka kerta, kun sinne menee, alkaa "ahistaa". Tulee tunne, että ei ikinä saada tätä huushollia tyhjäksi. Vaikka tiedän, että kyllä saadaan, konstilla tai toisella.

  Koska on alkamassa toimentäyteinen viikko, päätin vielä tänään kirjoittaa. Jo sen takia, että aamulla hakiessani äidin asunnolta meille tulevat taulut, toin samalla yhdestä laatikosta löytämäni muutaman kirjekuorellisen valokuvia, joukossa muutamia ajankuvia.

  Tämä otos saattaa olla vuodelta 1956, ja luultavasti Mikkelissä otettu. Kuvassa ei sisko-Ritvaa ole. Päättelen, että hän on Hankasalmella, sillä Ritva kävi kaksi ensimmäistä vuottaan kansakoulua siellä, sillä Erkin sisko Liisa oli Hankasalmen kirkonkylällä alakoulun opettajana. Ritva asui tietysti siellä, kävi vain loma-aikoina kotona Piskolassa. En tiedä, miksi sellainen järjestely? Olihan koulumatkaa Piskolasta se viisi kilometriä. Mutta kun minä aloitin opintieni, niin Anttolan kirkolle sitä mentiin. Sysyin, keväin, soudettiin Rastaan ja Kiljusten lasten kanssa kimpassa mantereelle, Kotaniemeen, käveltiin loppumatka. Talvella hiihdettiin. Rospuuttoajat oltiin korteerissa kylillä. No, se on toinen tarina.

 Pitkähkön alustuksen jälkeen päästään itse kuvaan. Tyylikkäitä ollaan. Varsinkin oma takkini on hieno, Erkin takki myös. Huomioikaa, ettei meillä pojannappuloilla ole housuja. Siis normaaleja housuja. Meillä on jotkut villaiset sukkahousun tapaiset. Minun ilmeeni paljastaa, että olen nähnyt kaupungin pojilla oikeita housuja. Ehkä ajattelen, Pietari Jormalaisen tapaan, molsikihousuja perspaikalla ja sivupusseilla varustettuna. Siksi saattaa suu olla vähän vinksallaan. Haneli, parivuotinen kun on, ei näköjään vielä osaa tuollaiseen kiinnittää huomiota. Vaikka päässään on vallan naurettava hattu!

  Kuvan yllä ja alla kertomassani saattaa olla osa kuvitelmaa, mutta osa on kyllä täyttä totta. 

  Sitten toinen kuva. Siinä on talon väkeä ja kesävieraita. Olisikohan vuodelta 1961? En ala ihmisiä kuvasta nimeämään, sillä he eivät ole nyt pääosassa. Pääosassa on minun James-farkkujeni vyö! Päälläni ovat ensimmäiset farkut, ja ennen kaikkea niihin kuuluva vyö! Tuo fosforilla käsitelty solki, joka hohti pimeässä, oli jokapojan unelma, ainakin Anttolassa. Siksi olen tälläytynyt kuvaan sillä mielellä, että vyön solki ei jää missään tapausessa huomaamattomaksi. Ai että osasin olla ylpeä!

  Tekee mieli laittaa tähän vielä kuva, minkä jaoin jo aiemmin tänään Anttola Satamasi Saimaalla-sivustolle toisen kylältä otetun kanssa. Tämä on napattu varmaan pian liiketalon valmistumisen jälkeen. Nykyisen Rysän paikalla on Sotaveteraaniliiton kahvila. Kohtahan siihen tuli sitten Lotja. Kylän vilkasta elämää edustaa pari autoa ja  kaksi koiraa.

No, oli joskus vähän vilkkaampaakin, kuten seuraava kuva todistaa:

  Vasemmalla Erkki ja eno-Olli. Isuzun porukkaa en tunnista. Mutta saattaisiko Erkin takaa häämöttää Rossin Matti (R.I.P.)? Vaikeaa mennä sanomaan. 

  Tillai! Nyt saavat vanhat kuvat jäädä toistaiseksi arkistoihin. Kunhan seuraavan kerran äleydyn kirjoittamaan, kirjoitan uusista jutuista, maustan uusin kuvin.