Tänään on ollut iisimpää. Löysin vielä pari pientä laatikkoa, suklaarasian kokoista, joissa oli valokuvia, muutamia dioja myös. Vein jokusen paikalliseen kuvaliikkeeseen, sain jo parin tunnin kuluttua digisoituna söhköpostilla takaisin. Niinpä saatte, jos uudesta hallituksesta uutisoinnilta joudatte, kärsiä kuvista, niihin liittyvistä pienistä tarinoista.
Lähdetään liikkeelle Lapista. V. 1966 teimme lomamatkan pohjoiseen. Autoloman. Meitä oli kaksi perhettä, kaksi autollista: Me, koko perhe, ja Issakaisen Väinö vaimoineen ja Assi-tyttärineen. Assi on tunnettu jo kauan paremmin Liikasen Ekin vaimona. Varmaan ovat Eki ja Assi yhdessä olleet melkein tuosta kesästä asti.
Muistelen, että Erkin Ford Cortinassa oli meillä siskoksilla melko ahdasta kolmistaan takapekillä matkustaa. Issakaisilla oli iso-kissa Citroën. Olen muistavinani, että Ritva oli välillä heidän kyydissään. Tässä ollaan varmaan lounastauolla jossakin, mutten muista missä.
Haaparanassakin poikettiin, taisi olla menomatkalla. Luikahdin kaupungilla eroon porukasta, kävin ostamassa pari askia tupakkaa. Jotain erimerkkisestä se oli, kuin mitä Suomesta sai. Aina iltaisin, kun oltiin majoituspaikassamme, pyysin Hanelin mukaan, muka maisemia katsomaan. Tupakalle minä tietysti menin. Haneli ei polttanut, hänhän, sanojensa mukaan, lopetti kuusvuotiaana.
Kuvassa vellokset, Haneli edustavimmin esillä. Tässä ihan oikeasti maisemia tiiraillaan. Voipi olla Norjan puolelta, sillä Tromssaan asti uloittui matkamme.
Sitten pari kuvaa Piskolan pihapiiristä sellaisena kuin sen lapsuudestani muistan. Ensimmäisessä Ritva ja minä vuonien kanssa. Kuva lienee otettu joko ennen, tai jälkeen, sitä kuvaa, jonka laitoin, ja josta kerroin äskettäin blogissa VIELÄ MUUTAMIA MUISTOJA NOSTATTANUT. Päättelen siitä, että Ritulla on sama vaate yllään. Niin, tai näin, tuossa kuvassa en enää, tai vielä, kiukuttele sivummalla.
Tässä Anni-mummi syöttää possua. Siat eivät olleet normaalisti etupihalla. Niillä oli oma aitaus navetan takana karjapihalla. Mutta aina yksi laumasta oli mummin suosikki, sillä muistelen usein yhden possun ruokanäytöksiä katselleeni.
Ei sikoja kovin montaa kerrallaan meillä ollut. Kolme-neljä, ehkä? Hännisen Valtteri kävi possun myöhäissyksyllä joulua varten teurastamassa, kinkku laitettiin suolavesisaaviin. Valtteri se muutkin teurastushommat Piskolassa hoiteli. Taisi kaivonkatsomiselta liietä sen verran aikaa?
Samasta tallin ja navetan nurkasta tämäkin kuva, ukki-Aleksi ja Heli. Ukki tykkäsi hevosista, viihtyi niiden kanssa.
Muistan hänen usein kesäisin Helin kanssa johonkin hommaan lähteneen, vaikka muut aikuiset sanoivat, että ei siellä mitään tähdellistä, edes oikeaa tekemistä ole. Mutta Aleksilla ei enää noilla vuosin ollut varsinaisesti koko ajaksi työtä, joten jos vanha kippari ei lähtenyt pentalla verkoille, hän valjasti hevosen, meni hakemaan rankoja liiterin taakse sirkkelöitäväksi. Tärkeää työtä se oli, sanoivatpa muut mitä tahansa.
Tuo viimeinen kuva ei ole dioista tehty, vaan arkistoistani poimittu. Sen takia otin mukaan, kun se kuuluu oleellisesti lapsuuden kesämuistoihini, muistoihin, joihin usein sisältyi kotieläimiä.
Joo. Hallitus on kai äänestetty lailliseksi. Onnea vaan, pidempää ikää myös. Viikon. ylikin, on Suomessa jauhettu ministeri- ja hallituskuvioita. Ainakin nuorin voimin sitä nyt luotsataan. Hyvä asia, näin äkistään pähkäiltynä. Jospa media löytäisi nyt muuta pureskeltavaa, antaisi uudelle päämisterille rauhan. Turha toivo taitaa olla. Niin kova pala tuntuu tämänkaltainen hallituspohja monille olevan. Ja kun jotkut noista monista ovat näkyvästi mediaan kirjoittavia, niin marmatusta riittää.
Ilta pimenee, pieni kerros lunta maassa, neljä pakkasta. Minulle riittää kirjoittaminen, otan kirjan käsittelyyn. Aloitan ensitutustumisen kiinalaiseen scifimieheen Liu Cixin'iin.
Ihania vanhoja kuvia. Se on hienoa, että ne ovat tallessa. Meidän ystävämme myös juuri mainitsi, että heidän täytyisi teettää kuolinpesän tyhjennys. Tahtovat itse kuitenkin vielä käydä läpi tavaroita ja katsoa, mitä he tahtovat säilyttää.
VastaaPoista