En kyllä millään jaksa sulattaa sitä, että jokin aika sitten julkaistun kyselyn mukaan Persujen imago oli kaikkein paras. Imago on henkilön tai yrityksen itsestään antama kuva tai vaikutelma. Voiko tosiaan olla, että puolue, joka kieltää ihmisarvon, naureksii ilmastonmuutokselle, rääkkyy posket pullollaan somessa suoltaen räävittömyykisiä, maalittaa eri mieltä olevia, jolla on kaikesta kieltelystä huolimatta vankat natsisympatiat, ja jonka jäsenet ovat julkisesti tai salaa rasistisia, antaa suomalaisille itsestään parhaan kuvan? Ei aina ole helppoa olla suomalainen!
Mikäli meno jatkuu ennallaan, tai vielä kärjistyy populistien hyväksi, ollaan tilanteessa, missä odotan pelonsekaisella kauhulla seuraavia eduskuntavaaleja, olkoot ne ennen- oikea-, tai väliaikaset. Halla-Ahon hallitus, ei nouse rallatus!
Joopa joo, populismi on pop, realismi on rock. Vielä tähän tynkään vuodatukseen loppulauseeksi, löyhästi Karl Marx'ia mukaellen: Populismi on botuliinia (C6760H10447N1743O2010S32) kansalle.
Sitten mukavampaa asiaa. Kun aamulla hain lehden, oli laatikossa kirjekuori. Siinä luki, takapuolella:
PERTTI HILPPA.
Sisällä oli kortti, jossa luki:
HYVÄÄ JULUA TOIVOO NEELA! PERTTI HILPPA.
Sitten oli piirrettynä lumiukko ja jouluvaloja.
Toisella aukeamalla seisoi:
HYVÄÄ JOULUA TOIVOTTAA NEELA
OLETTE MAAILMAN
PARHAAT NAAPURIT
MITKÄ NAAPURIT ON
Neela on naapurin kolmilapsisen perheen vanhin, ensimmäistä kouluvuottaan käyvä tyttönen. Emme mitenkään läheisissä väleissä naapurien kanssa ole. Tietysti, kun ulos yht'aikaa satutaan, jutellaan. Ja tottakai harrastetaan bilateraalista työnjakoa; minä kolaan talvella lumet, naapurin Niki leikkaa kesäisin nurmikot.
Täytyy sanoa, että meinasi tulla kosteutta silmäkulmaan, kun kortin luin. Neela tulee varmasti saamaan palautetta toivotuksestaan. Täytyy miettiä palautteen muotoa.
Ilma on surkea. Räntää pieksee. Me kävimme jo kaupugissa. Joulutori avattiin tänä aamuna. Oltaisi ostettu muutamat villasukat pukinkonttiin, mutta meidän vakiosukkakauppiastamme ei näkynyt. Näinköhän tämä Hilpan vanha asiakas on jo lopettanut kutomisen? Ikää hänellä kyllä on kunnioitettavasti. Emme siis vielä sukkia hankkineet. Me tuppaamme olemaan toimittajauskollisia. Hilppa aikoo ottaa asiasta selvää. Ehkä joudumme uuteen puikonkalisuttajaan turvautumaan?
Hilppa kuorii viimeisiä omia perunoita. Kaikkein pienimmät ovat jääneet laarin pohjalle. Hilppa sanoo, että paremoi kuoria ennen keittäömistä. Kuorikoon sitten. Minä ole tosin tupannut pistellä perunat kuotineen aina jouluun saakka.
Potut ovat tosiaan lähes yhtä pieniä, kuin Pajasen Signen puhelinperunat muinoin. Tarina puhelinpotuista, jonka nyt muistan, koska Haneli siitä äskettäin muistutti, kuuluu seuraavasti:
Pajaset olivat Anni ja Aleksi Lehkosen perhetuttuja. He asuivat Helsingissä, ja viettivät joka kesä 1950-, ja 1960-luvuilla "kesälomaa" Piskolassa. Pajaset, varsinkin rouva Signe, olivat vähän hienompia ihmisiä, ainakin olevinaan, sellainen kuva minulle heistä on jäänyt. Jos mielikuvani on väärä ja kohtuuton, pyydän anteeksi asianosaisilta. Hra ja rva Pajanen ovat tietysti aikaa sitten poistuneet muille kesälomatanhuville. Mutta tarinaan. Pajasilla oli jo 1960-luvulla perunankuorimakone. Saattoi joskus käydä niin, että Signe laittoi potut koneeseen, koneen hyrrämään, meni puhelimeen. Signe ei tunnetusti ollut vähäpuheisimpia ihmisiä, joten joskus tapahti, että perunat unohtuivat puhelun jatkuessa pyörimään melko pitkäksi aikaa. Siitä taas seurasi, että hra. Pajanen totesi ruokapöytään istahtaessaan, että taas on puhelinperunoita, kun katseli vähän hernettä isommiksi hioutuneita mukuloita.
Tähän tarinaan on mukava lopettaa jaarittelu. Ja laittaa pakolliseksi kuvaksi otos ukki-Aleksista Pentan kahvassa juttelemassa Pienimaan Ossin, linjurikuski Tapsan veljen, kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti