Käki tämä lienee? Minä en ole erityisen hyvä lintujen tunnistamisessa, mutta siihen johtopäätökseen tulin.
Kun linnulle puhelin, käänteli se päätään, napitti silmiin, aivan, kuin olisi ymmärtänyt.
En osannut luontokappaleelle sen enempää tehdä. Vein vain koussallisen vettä nokan viereen, jos vaikka janottaisi. Mutta ei vissiin, koska oli pian kauhan kaatanut.
Varsinainen eläintarha pihapiiristä meinaa kehkeytyä. Kauris kävi muutama päivä sitten vierailulla. Ja oli käynyt paikkoja tutkimassa poissaolessamme. Oli ilmaantunut polkuja maastoon, parit makkuukset ruohikkoon. Se on kyllä söötti vieras, tuo kauris. Ja arka. Kuvat, mitkä siitä sain, otin ikkunan läpi. Heti, kun se huomasi liikettä verannalla, lähti loikkimaan karkuun.
Pohdiskelen, onkohan kauris vakiasukas saaressa, vai läpikulkumatkalla? Kauris on käsittääkseni laumaeläin. Tai ainakin perheet pysyvät yhdessä. Viime kesänä nähtiin kerran yksi kauris pihassa. Liekö sama? Onko se vanhaksipojaksi, tai -piiaksi, jäänyt. Pitäisi tietysti sanoa vanhaksi henkilöksi, mutta ei se oiken luonnistu, kun eläimestä on kyse. Tai kauris on ehkä anakoreetti? Tai sitten muut lauman yksilöt lymyilevät siimeksessä?
Luultavimmin kauris, ja sen mahdolliset kumppanit, ovat uineet saareen, huomanneet, että täällä on melko rauhallista ja sopivasti murkinaa. Kyllä kauriit varmasti uida osaavat. En tosin ole sitä nähnyt. Mutta hirven olen, monta kertaa. Reittimme tämän yksilön kanssa ristesivät kymmenisen vuotta sitten. Aika vauhtia hirvi vedätteli. Ja suunnilleen kilsa oli matkaa lähimpää rantaan. Tuon kuvan otin putkella, eli en toisen uimarytmiä mennyt sekoittamaan.
Nyt oli sitten käki tullut esittäytymään. Ja Anna sanoi viime viikolla eräänä iltayönä nähneensä näädän tassuttelemassa rantapolkua. Tuo havainto on varmistamaton, mutta näädäksi Anna sen arveli uutteran googlettamisen jälkeen. Ei mikään ihme, jos vaikka olikin. On täällä näätiä nähty ennenkin. Ja niitten lukumäärä on tietojeni mukaan seudulla kasvussa. Vielä kun ilmaantuisi nääpä tai nieriäkaakkuri maisemiin, niin johan kelpaisi.
Me ehditty jäämään käkeä kaitsemaan; piti lähteä marjanpoimintaan. Aika röykkyytystä oli matka Piskolaan, tuuleskeli koillisesta navakasti.
Ylätalon kartanolle kun päästiin, meni Hilppa vattumaalle, minä viinimarjapensaille. Viitisen litraa vadelmia, samoin punaisia ja mustia viinimarjoja nuokittiin. Välillä hörpittiin Piskolan talolla lomailevan Irman keittämiä kahvit, höysteenä juuri leivottua mustikkapiirakkaa veljensä Markun poimista marjoista.
Alkuilta kuluikin sitten marjojen käsittelyssä ja pakastamisessa. Hyviä smoothieita on tiedossa talven pimeimpien kuukausien varalle.
Äsken mainitut Irma ja Markku tulevat tänään kylään. Ja Haneli, joka kuskaa heidät tänne veneellä. Katriina saattaa myös tulla mukaan. Eli sitäkö se käki ennusti. Se käki, joka oli poistunut pihalta, kun eilen palasimme Piskolasta. Vaikka ei tietysti käellä ole mitään tekemistä vierasasian kanssa. Nenähän se käkiää ja vieraita ennustaa. Jos vasenta sierainta käkiää, on tulossa naisvieras, jos oikeaa, niin miesvieras. Eli minulla pitäisi käetä koko nokkaa. Vaan ei käkeä. Johtuneeko siitä, että vieraat eivä ole yllätyssellaisia?
Eilen oli varsin kolea päivä. Kymmenen asteen paikkeilla, kun Piskolaan veneiltiin. Piti laittaa oikein reilusti vaatetta niskaan, pitkästä aikaa. Tosin, kun aurinko näyttäytyi marjapensaille, oli sen voima yhä sellainene, että ensin yksi, sitten toinen, pusakka sai lähtöpassit. Täksi päiväksi on ennustettu eilistä lämpimämpää, mutta ainoastaan viittätoista celsiusta. Ei paras ilma vieraille, mutta ei aivan mahdotonkaan.
Kun sääennusteita äsken silmäilin, ei kovinkaan kesäistä ole luvassa. Eikä sadetta. No, näillä mennään, tehdään parhaamme, katsotaan mihin se riittää. Ei taida riittää valtaviin sienisaaliisiin. Tässä vaiheessa loppuaan kohti kuluvaa kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti