WANHAT WERMEET; MATTI JA ESKO

  Vanha hyvä ystäväni Rohusen Matti mesetti torstaina, että on tulossa mökille parin ystävänsä kanssa viikonlopuksi. Kysyi, onko meillä aikomusta mennä Wanhat Wermeet-tapahtumaan Hurrissalon kyläntalolle lauantaina. Ja että jos on, niin mihin aikaan? Voitais tavata siellä. Minä vastasin oitis, että totta kai tullaan. Ja että ilmoita, mihin aikaan olette itse menossa, mikä aika vain käy meille. Matti vastasi "ok".
  Aamupäivällä tänään tuli sitten mese: "Käviskö 12 maissa?"
  Minä: "Soppii, nähhään."

  Niinpä ajelimme Hurissaloon. Iso pelto oli parkkipaikkana, mutta paljon oli autojakin. Käytiin ensin Salessa, tuossa maankuulussa kyläkaupassa, ostamassa munia ja leipää. Sitten dallattiin läheiselle juhlapaikalle.

  Wanhat Wermeet on Hurrissalon kyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma. Siellä oli nähtävillä vanhoja autoja ja moottoripyöriä, oli valokuvanäyttely. oli kirppis, oli Sairilan Miesvoimistelijoiden näytös. Oli Matti Esko. Ja minä. Tässä todiste.

  Sanoin Hilpalle, kun päästiin rikospaikalle, että katsellaan pitkähköä miestä, jolla on paljas päälaki, havaijipaita ja sortsit. No, kyllähän Hilppa olisi tuntomerkit ilman opastustakin tiennyt.
  Kun miesvoimisteloijoiden huumoripitoinen näytös alkoi kesäteatterin lavalla, lampsi Mattikin paikalle. Sortsit oli jalassa, ja lyhythihainen paita. Tosin ei aivan havaiji-kuvioinen. Tai ehkä, mutta musta-valkoisessa muodossa. Siinä halattiin, hetki rupateltiin. Matti kertoi, että hänen ystävänsä ovat tuolla katsomossa voimistelijoita seuraamassa. Me näet seisoksimme ulkopuolella, tosin näköyhteyden päässä esiintyjistä.
  Matti kysäisi, yht'äkkiä, ja kovaan ääneen: "Missä hitossa se Matti Esko on?"
  Hilppa nykäisi Mattia, näytti takavasemmalle. Siinähän se artisti oli, alle kahden metrin päässä! Eiku käspäivälle. Matti sanoi, että sori, elämäni pahin moka, tai ainakin toiseksi pahin. Mr. Esko sanoi, että ei se mitään, mutta mikäs se pahin on?
  Rohus-Masa selvitti: Hän oli joskus Mikkelin torilla jossakin tapahtumassa. Siellä oli esiintymässä PMMP. Elettiin duon uran alkuaikoja. Matti, joka ei ollut PMMP:stä kuullut, kysäisi ihmisjoukossa, että mikä v**un PMMP? Silloin kuului vierestä kahden nuoren naishenkilön vieno vastaus: "Me ollaan se PMMP!"
  "Nolotti", lisäsi Matti. Ja kysyi samaan hengen vetoon kaimaltaan "voiko ottaa selfien?".
  "Toki", sanoi kaimansa. Niin siinä kävi, että minä sen kuvan Matin puhelimella otin. Kuvan, jonka Rouhus-Masa on jo jakanut fb-sivuilleen. Laitan sen vielä tähän, niille iloksi, jotka eivät ole hänen fb-kavereitaan. Siis olkaapa hyvät: Matti ja Esko.

  Minäkin innostuin ottamaan meistä selfien, kuvan, jonka blogin alkuun tälläsin. Kysyin vielä taiteilijalta, että saako kuvia jakaa. Tämä lupasi. 

  Matti Eskolla on tietääkseni kesäpaikka lähistöllä, joten siksi hän oli jo toisena vuonna peräkkäin esiintymässä. Ilman palkkiota, luulen. Sillä tapahtuma oli yleisölle maksuton. 

  Väkeä oli runsaasti paikalla. Tuttuja en kuitenkaan tavannut montaa. Muutaman kanssa vaihdoin jokusen sanan, muutamia kasvotuttuja bongasin. Sama juttu, minkä huomasin Anttolan Kihuilla: Alkavat entisten tuttujen rivit harveta.

  Välillä käytiin kahvilla ja munkeilla kaupan terassilla. Niin, ja Matti oluella. Matin (Rohunen) kanssa olisi turinaa riittänyt vaikka kuinka, mutta jätettiin loput seuraavaan tapaamiseen. 

  Maailman pienuus tuli sekin esiin. Paljastui, että olin ollut välittämässä Paavilaisten vellosten rskan ja Markun mökkiä Keljunlahdella Kässaaressa toisen Matin ystävän veljelle. Asiasta juteltiin, todettiin maailma pieneksi. Kun Matille, joka oli kuunnelut sivukorvalla jutusteluamme, selvisi, kenen entisestä mökistä ole kyse, riehaantui hän lointelemaan. Tuttuja "ku paskan haju" Paavilaisen pojat Matille olivat, Arska ihan luokkakaveri Lyseosta. 

  Niin ovat Wermeet takana. Ainutlaatuinen paikka, tuo Hurrissalon kylä: joka päivä aukioleva kauppa, josta löytyy apteekki, posti, kahvila, polttoaineen jalelu, vaikka mitä, kyläyhdistys, ja harrastelijateatteri. Mitä vielä? Joku osaa varmaan lisätä. Eikä kylällä montaa ympärivuotista savua ole! Hienoa, että tuollaisia kauppiaita ja kyläyhteisöjä vielä löytyy. Täällä niitä tarvitaan, ei susirajan eteläpuolella.

  Tänään on vielä ohjelmassa saunontaa ja toosan tuijotusta. Melkolailla lepopäiväksi on mennyt. Vaikka eihän matkustelu lepoa ole. Ihan 50 kilsaa tuli törryyteltyä, Hurissaloon ja takaisin. Mutta kyllä kannatti. Matin (Rohunen) tapaamisen vuoksi olen valmis ajelemaan paljon pidemmällekin. Sen verran harvoin satutaan nokitusten.