keskiviikko 7. elokuuta 2019

DEAR BLOG

  Jotkut harvoista blogini lukijoista, useat niitä satunnaisesti silmäilevistä, saattavat ihmetellä, miksi kirjoitan omista arkisista tapahtumistani, huomisen suunnitelmistani, toiveistani ja haaveistani,  mm. paremmasta maailmasta? Mutta eikös päiväkirja ole juuri sitä varten? Siis:

DEAR BLOG

    Hyvää viikon puoliväliä rakas blogi. Pari päivää on mennyt, kirjoitan taas. Nuo menneet pari päivää ovat olleet lämpimämiä. Mutta loppukesän tuntua, syksyn enteitä näkyvissä.

  Olen parina aamuna käynyt Piekälän puolella sauvakävelemässä. Nyt, kun saaressa ei ole enää isompaa tekemistä, vesomisetkin alkavat olla vesottu, tekee mieli lähteä kävelemään. Mutta aika tympeää on soratietä dallata, ensin paikkaan A, sitten takaisin lähtöpisteeseen. Se hyvä puoli, ettei muita tielläliikkujia ole vaivaksi asti. Sellaiset kaksi ja puoli tuntia olen yhteensä kävellyt, yksi auto on tullut vastaan. Jalan-, tai pöyrälläkulkijoita on ollut vähemmän. Usko pois, blogi hyvä, että ainoa, mitä Hollolasta kaipaan, ovat mainiot ulkoilumaastot.

  Eilen laskettiin, ensimmäistä kertaa tälle kesälle, harvat verkot. Kaksi 40 millistä verkkoa ahvenille, kaksi 60 millistä hauelle ja lahnalle, kaikki samassa jatassa, matalikon rannan välissä. Aamulla kävin ne nostamassa. Mikäs nostaessa; upea aamu, tyyni veden pinta.


   Neljä verkkoa, neljä kalaa. Ei Pietarin saalis, mutta meile riittävästi. Oli reilun kilon säyne, hieman alle kiloisia lahnoja kaksi, 700 gramman ahven. Pienenpuoleisia olivat lahnat, mutta koska savulahnan syönnistä on kulunut aikaa, otettiin nekin mukaan haikupöntön täytteeksi.


Päivällä ajelin osan nurmikosta. Osa alkaa olla palanutta, ei siis leikkauksen tarpeessa. Ennen saunomista savustin kalat.  Siinä rivistö.


  Nyt on saunottu, syöty haikutettu säynänen, katsottu Emmerdale. Parahin blogi, huomaan selvästi, että en ymmärrä kaikkea tv-tarjontaa. Onko aika ajanut ohitseni. Olenko vanhentunut ikihyviksi, muuttunut arkaaiseksi pösilöksi, seniiliksi reliikiksi? Sinulle voin onneksi sisintäni vuodattaa. Ajattelepa vaikka sitä, että kun Emmerdalen mainoskatkolla näen mainoksia kanavalla pyörivistä tai tulevista ohjelmista, minua puistattaa. En suin surminkaan lähtisi katsomaan yhtäkään niistä. Tuntuu, kuin Emmerdale olisi ainoa maksukanavien sarja, mitä viitsii katsoa. Ei sillä, että sekään kovin kummoinen olisi. Tapa enimmäkseen. No, pitää vetää sanojaan takaisin. Pian alkaa Roban uusi kausi. Sen kohdalla pystyy joten kuten mainokset sietämään. Niin, ja kunhan Kontio & Parmas siirtyy maksupuolelta Neloselle, sama juttu.

  Huomenna mennään Mikkeliin, siis keskustaan. Onkin kertynyt paljon asioita toimitettavaksi, hankintoja tehtäväksi. Kaatopaikalle viedään muutama aikansa ahkeroinut sähkölaite, Stellassa pestään pari täkkiä itsepalvelupesulassa, pyykin möyrytessä käydään ostamassa onnittelukortti sunnuntaille ja S-Marketista Marskin leipää, kun peitot saavat hurlumheitä kuivausrummussa, mennään Minnan torikahvilaan korvikkeelle, pyykit puhtaina ja kuivina usmuutetaan Motonettiin, sieltä Tokmanin kautta Lidliin, mistä bensa-aseman tulosta parantamaan, sitten Anttolaan ja saareen. Tehtävää kerrakseen, eli pitkän virkkeen verran.

  Perjantaina on tulossa vieraita. Ihan vaan päiväkahville.

  Ei minulla siten muuta ollutkaa, tällä kertaa. Avaan taas koneen sinua varten parin päivän kuluttua. Mitä lienee silloin kerrottavana?

  Loppuun laitan, ihan Sinua varten blogini, Moodybluesin kappaleen "Dear Diary" sanat, jotta saat kuvan siitä, millaista oli aikana ennen Sinua.

 Dear diary, what a day it's been 
Dear diary, it's been just like a dream
 Woke up too late; wasn't where I should have been 
For goodness sake what's happening to me 
Write lightly, yours truly, dear diary

It was cold outside my door 
So many people by the score 
Rushing around so senselessly 
They don't notice there's people like me 
Write lightly, yours truly, dear diary

They don't know what they're playing 
They've no way of knowing what the game is 
Still they carry on doing what they can 
Outside me, yours politely, dear diary
 
It's over; will tomorrow be the same? 
I know that they're really not to blame 
If they weren't so blind then surely they'd see 
There's a much better way for them to be 
Inside me, yours truly, dear diary

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti