Ihmiset myös kysyvät "Entäpä jos?". Siihen on vaikeampaa saada vastausta. Mietitäänpä hieman.
Entäpä jos jumala olisi luonut ensi Eevan, ja sitten Aatamin Eevan kylkiluusta? Olisiko suurin osa aikojen saatossa käydyistä sodista tai pienemmistä kahakoista jäänyt käymättä? Olisiko historia miesten oikeuksia polkeva ja tasa-arvoa kunnioittamaton? Kuka tietää?
Entäpä jos Maaria olis saanut keskenmenon, tai Jeesuksen sijaan olisi syntynyt tyttölapsi? Miettikää sitä. Miten historia noissa tapauksissa kirjoitettaisiin?
Entäpä jos Aleksanteri Suuri ei olisi kuollut nuorena? Tai jos Cesaria ei olisi tapettu? Tai Hitler olisi voittanut? Onhan noita pohdittavia juttuja vaikka kuinka.
Entäpä jos Darwin olisikin ryhtynyt lääkäriksi tai papiksi? Olisiko luotettettavana tietona, että maailma on luotu 6000 vuotta sitten?
Entäpä jos Einstein olisi pysynyt patenttitoimiston pikkuvirkailijana? Tai kuinka maa makaisi, jos Robert Oppenheimer, Niels Bohr ja Enrico Fermi olisivat kieltäytyneet Manhattan-projektista? Olisiko maapallo parempi vai huonompi paikka elää?
Näitä juttuja voi spekuloida ikuisuuteen saamatta asiaan mitään tolkkua. Joten jätän jossittelut. Paitsi yhden vielä heitän. Entäpä jos Rakennuskunta Haka ei olisi kaatunut v. 1994? Olisiko Peppe siinä tapauksessa jatkanut taisteluaan työmailla hamaan eläkeikään saakka? Paljon mahdollista. Se kuitenkin edellyttäisi myös toisen ehdon täyttymistä. Peppen olis pitänyt pysyä Hakan leivissä, eikä lähteä paria vuotta aiemmin paremman palkan houkuttelemana pienenpien rakentajien palvelukseen.
Tämä Haka-juttu tuli mieleeni tietysti siitä, että äkkäsin venevajan nurkasta lähes käyttämättömän Hakan työpuseron.
Se oli päälläni, kun kohta Hollolasta saareuduttuamme lähdin kokeilemaan uutta oksasahaa. Oikein hyväksi värkiksi saha osoittautui.
Mutta en ehtinyt montaa oksaa tiputtaa, kun ukkoskuuro painoi päälle.
Hetken sadetta pitelin vajassa, sitten tuumasin, että onhan päivä vielä huomennakin, lähdin tupaan naputtelemaan blogia.
Ennen puolta päivää tosiaan saareen tultiin. Anttolan taajaman kohdilta sateli koko matkan Potinlahteen. Kuin ihmeen kaupalla lakkasi sade juuri kun olimme rannassa, pääsimme kuivina yli.
Pihat olivat mökillä sen tuntuiset, että vettä ovat poissa olessamme saaneet. Ei hirveän paljon, osoittaa mittauspiste, mutta kuitenkin. Lämmintäkin on luvassa, joten sieniä pitää jonkun päivän kuluttua lähteä katselemaan.
Huomenna taidetaan laskea verkkoja. Ainakin muikku-sellaiset. Johan tästä on viikon verran, kun viimeeksi tuota herkkukalaa syötiin.
Koska taitaa olla myös sateettomia päiviä tulossa, pääsen korjaamaan rappuja, maalaamaan seiniä. Ja karsimaan alaoksia. Mutta tänään en enää hommiin puutu, vaikka kirkkaammalta ilma näyttää. Sen verran pitkävihainen olen Esterille, joka keskeytti oksasahailut.
"Mistäs tuo 'entäpä jos?' mieleeni ponnahti?", saattaa joku kysyä.
"Entäpä jos ei olisi ponnahtanut?", vastaan kysymyksellä.
"Niin tai näin, ei sillä mitään merkitystä ole", vastaan itse vastakysymykseeni. Eikä tod. ole!
Laitetaan loppuun pari äskettäin bongaamaani viisautta, tai lainausta, miten vaan:
"Hyvä on tehtävä pahasta, sillä mitään muuta ei ole." Tämän lauseen huomasin, taas kerran, Strugatskin veljesten "Stalkkerin" alkulehdellä sitä kotona hypistellessäni miettien ottaisinko sen mukaan jälleen luettavaksi. Olen muistavani, että sanonta on kirjailija ja runoilija Robert Penn Warren'ia. En kylläkään kykene muistoani varmistamaan. Joka tapauksessa tällä kertaa ei tuo "huvimatkaa tienpietareelle" lähtenyt mukaani.
"Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaan." Tämän viisaan lausahduksen olen joskus lukenut jostain kirjasta. En kuolemaksenikaan muista, mistä? Entäpä jos muistaisin? No silloin sen teille kertoisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti