maanantai 19. elokuuta 2019

HÄMÄRÄÄ TOUHUA

  Ei ole vielä mennyt touhu hämäräksi, minulla, minkä nyt yökusella käynti. Mutta jollakin saattaa olla, touhu hämärää. Tänään aurinko nousi 5:25, menee mailleen 20:59, eli päivän pituus on 15 tuntia 34 minuuttia. Hämärähenkilöille jää siis aikaa touhuilleen 8 tuntia 26 minuuttia. Sehän on suunnilleen työaikalain puitteissa, puolen tunnin ruokatunnilla. Se aika lisääntyy jouluun asti, himmeät hommat kukoistavat, himmeät hemmot hykertelevät käsiään. Eikä työaikalain kirjaimesta kohta piitata. Mutta se on kai hämärähemmojen ja -hennojen tapana. Ylipäätään olla piittaamatta minkään lain kirjaimesta.

  Viikonloppuna oli vielä aika tavalla veneitä liikkeellä. Ilma oli hyvä, mikä ettei. Kun tuli maanantai, tuli tihukelit, loppui vesiliikenne tykkänään. Olekohan tänään kolme tai neljä venettä bongannut, yksi niistäkin naapurin. Eiks oo epistä? Just sain näkymät pihalta järvelle siistittyä, ni ei oo mitää kateltavaa!
  Tosiasiassa ilmankin toimeen tulee. Hyvin tulee, toimeen, kun verottajakin muisti joku aika sitten 39 eurolla. Sillä saa ison säkillisen huussinkuiviketta ja kaasupullon täytön. Kyllä kelepaa!

  Kokeilin kahdeksan aikaan otaa kuvan tuvassa puhelimella. Yöasetukseen se näytti autona menneen. Valotti kolme sekuntia. Aika hyvä siitä tuli.


  Päivällä nappasin puolestaan, siis puhelimella, pari musta-valkoista otosta. Pitää opetella käyttämään luuria kuvaamiseen. Olen sitä pitänyt vaivalloisena, mutta ei se olekkaan, kun vähän treenaa.



  Tänään tosiaan sateli, mutta ei paljon, eikä pitkiä aikoja. Sen verran kuitenkin, että en ulkomaalausta aloittanut. Hilppa on viime kesästä meltonnut maalaavansa pikkukammarin lattian, kun verannan saneerauksesta jäi väriä tähteelle. Maali talvehti Hollolassa, tuotiin keväällä takaisin saareen. Hilppa oli jo perjantaina tehnyt kammarissa inventaariota, pussittanut turhaa tavaraa pois vietäväksi. Nyt oli sopiva aika suorittaa hänen lupailemansa maalaus. Niin tapahtui. Yhdessä nostelimme vähät huonekalut makuuhuoneeseen, minä maalasin lattian. Kun Hilppa illankahussa sanoi, että ei ollut edes juuri ulkona ollut koko päivänä, pääsin huomauttamaan, että maalasithan sinä lattian. No, se oli vitsi. Kyllä rouva olisi maalauksen suorittanut. Sellainen sujuu häneltä, kuten verannan sisämaalaus todistaa. Mutta koska minulla ei olut muutakaan päälle painamassa, vetelin jalkalistat pensselillä, lattian telalla, kahteen kertaan. Tuollainen siitä tuli, puhelimella ikuistettuna, se on tämän ajan agenda.



  Huomenna kalut takaisin, ovet kiinni ensi kesään asti. Osapuilleen noin. Sillä tuskin meille sellaisia yövieraita ilmaantuu, jotka tuolla nukkuisivat, kun Tiilikaiset, jos vielä tulevat, asustavat saunakamarissa. Mutta onhan valmius. Ja Iiriksen leluilla siistit oltavat. 

  Tänään laskettiin naapurin Hannun kanssa muikkuverkkot. Lyötiin arpaa siitä, kuinka monta verkkoa laitetaan. Ei neljää, se päätettiin heti. Ehkä kolme, kun naapureille oli tulossa yövieraita? Päädyttiin kuitenkin kahteen. Ettei tule liiaksi. Toinen kesäasukas, jolta viikko sitten hain meille muikkuja, sai näet noilta mestoilta kahdesta verkosta kolme ämpärillistä. Eivätkä ne olleet hiekkalaatikkoämpäreitä, minä voin todistaa. Se on liikaa, kun ilmat ovat vielä näin lämpimiä. Eikä ole jäitä varastossa. Kutuaikaan lokakuussa on toinen juttu. Silloin pärjää vähän iosmman saaliin kanssa niin, että eivät pehmene käsiin. 

  Huomiseksi on luvattu kesäistä keliä. Muikkuverkkojen noston ja mahdollisen kalanpäästelyn jälkeen taidan ryhtyä maalaamaan. Telineen vein jo paikalle. Ei tuo takaseinan rasvaaminen monen tiiman homma ole. Jos siihen tartun, niin eiköpä se huomenna ole finaalissa. 

  Torstaina on kauppapäivä. Viikon eväät, säkillinen valmisbetonia. Naurettavaa, että vanha rakennusmestari osti viiden kilon pussukan portaiden korjaukseen! Eihän sillä päässyt alkua pidemmälle. Olen tainnut vieraantua tietyistä töistä, kun niitä tulee niin harvoin duunailtua. Ihan hyvin voin siis kerskailla nuoremmille juipeille, että minä olen unohtanut rakentamisesta enemmän, kuin te ehditte ikinä oppia. Tai ei voi. Olisi se turhan leuhkasti sanottu.

  Kävin vielä nappaamassa puhelinkuvan ulkoa, kello oli 9:06, eli arska oli jo mennyt uinumaan.


  Puhelimen kameran olen asettanut 10 megapikselin tarkkuuteen. 40 mp on mahdollista, mutta ei taida toimia hämäräkuvauksessa? Tai toimikoon eli ei, niin sellainen on liian suuri tiedosti netissä jaettavaksi.

  Nyt lukaisen riipustuksen läpi, korjaan huomaamani "kirotusvirheet", satavarmasti jää jokusia huomaamatta. Öitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti