Koska eläkeläisen elämä on niin hektistä, aioin vältellä mainosten katsomista, sillä allakka meinaa olla turvoksissa. Ihan vuoden alkuun asti.
Puhelinkin soi melko tiuhaan. Minua lähestyvät niin teleoperaattorit, energia- ja vakuutusyhtiöt, lehtimyyjät, sekä luontaistuotevalmistajat. Myös muutamat tahot anelevat rahallista panostusta, hyvään tarkoitukseen, tietysti. Ja tietysti palvelujaan tai tuotteitaan tarjoavat vain juuri minulle edullisia, ainutkertaisia, sekä talouden kannalta ehdottomia asioita. Jos kaikkiin olisin tarttunut, soittoihin vakavasti suhtautunut, niin tappiolle kai olisin jäänyt; eivät tarjotut alennukset ja edut olisi kokonaan kattaneet pyydettyjen minimiavustusten summaa. Mitä sitten, pääasia, että soitellaan, muistetaan, otetaan yhteyttä.
Kuinka siis voin edes väittää, että yksinäinen oon, kun kutsuja pukkaa, lempeä-ääniset soittajat toivottavat hyvää päivänjatkoa, vaikka en tarjouksiin tartu. Tosin kysymys on totuuden vastainen: en ole edes väittänyt olevani yksinäinen. Kunhan jorisen.
Kutsuista puheen ollen: meidät on kutsuttu täksi iltapäiväksi kahville. Paajalansaareen yhdelle mökille on kutsuttu. Toki mennään. Se tietää, hektisessä eläkeläiselämässä, aikataulun rukkaamista. Siitä tuonnempana.
Eilen nostettiin aamulla muikkuverkot. Jos minulta olisi kysytty arviota saaliista, olisin osunut totaalisesti harhaan, mennyt metsään ryminällä. Olisin sanonut 3 -5 kiloa, mutta totuus oli, että ei yhtään! Siis nolla muikkua. Ja nolla mitään kalaa. Aika erikoista. Verkot olivat kyllä ihan oikealla paikalla. Tai no, oikealla paikalla muikkujen kannalta ajateltuna. Mutta kuitenkin sellaisella paikalla, mikä satoa on antanut. Missä lie mujeet luuranneet? Liikkuvat ne kalparvet tietenkin. Siellä ovat, missä on ruokaa, eli planktonia. Olisiko niin, että tuulet ja virtaukset ovat kuljettaneet kattauksen kauemmas? No, joskus näin, eiku uutta matoa koukkuun. Tästä aiemmasta tuonnemaksi. Pitää naapurin Hannulle soittaa, sopia uusi aikataulu sovitulle verkonlaskulle, koska kävi vastutamaton kutsu kylään. Luulen asian hoituvan ilman isompia hankaluuksia.
Eilen sain maalattua, koska kalankäsittely ei vienyt kallista aikaa, talon takaseinän räystäs- ja nurkka-, ja vuorilautoineen. Vielä jäi yhdelle päivälle sutimista: päätykolmio verannan katon yläpuolella ja aitan pääty. Voipi olla, että seuraavan maalauksen talon ja piha-aitan osalla tekee joku muu. Taikka tiijä, millanen teräsvaari minusta kehkeytyy. Mutta ajot jatkuvat pappilan metsässä saunan ja venevajan osalta. Luultavasti tulevana suvena.
Tänään en aio maalata. Pikku askaretta on listalla. Perunanvarsi pitää niittää, trimmerillä sörnäyttää leikkimökin ympäristö, ainakin. Ei tuo lista kovin työllistävä ole. Tosin on noita perunanvarsia enemmän kuin yksi, vaikka yhdestä puhuin. Toki asian olitte tajunneet ilman tarkennustakin. Yhden perunan istuttaminen muualle kuin ämpäriin on melkoisen hölmöä hommaa. Yhtä perunaa vähempää ei tietysti ole järkevää istuttaa, jos perunatilalliseksi pyrkii.
Kohta, parin viikon sisällä, on pottu kaivettava ylös. Kyllä sitä vielä jonkin verran silloin on jäljellä, vaikka pelkällä perunalla pari viikkautta elettäisiin. Eivätköhän ne kellarissa jonkin aikaa pärjää, vaikka sisäovi onkin kelvottomassa kunnossa.
Puutarhavastaava Hilppa on antanut suostumuksen ensikesän viljelysuunnitelmaani. Ehdotin, että avomaankurkkua ja sipulia tällätään kokeeksi maahan. Saa nähdä, mihin valikoima laajenee? Ainakin yrttejä voisi lisätä valikoimaan. Lanttuja tai nauriita ei olla vielä ajateltu kokeilla. Ehkä joskus?
Ensimmäiset uutiset on huonosti kuunneltu selän takana paasaavasta tv:sta. Putin tulee, Italiassa hallituskriisi. Muuta ei iskostunut tajuntaa. Nyt pitää laittaa haalarit päälle, ottaa rukkaset naulasta, mutta ei pensseleitä sannasta, ja rientää puuhailemaan. Aloitan saunan valmistelusta. Eilen kylvettiin, ja tapana on täyttää heti seuraavana aamuna vesisäiliöt, kantaa puut, ja ladata tulipesät "napsausta vaille". Saunoipa sitten tänään, huomenna, tai tuota tuonnempana, on mukavaa, kun ei tarvitse kuin dallata rannalle, tuikata tuli palamaan. Yhdenlaista mukavuudenhalua tuokin. Vaikka sama duuni siinä on, teki sen silloin tai tällöin.
Koska ei ole nyt uutta kuvaa tällättä, laitan kesäkuun 11. 2010 otetun Jänissaaresta. Ja tällä kertaa pystyyn käännettynä, sillä jollei tämä ole toteemi, niin sitten ei mikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti