Tämä on ollut kesän trendi: Aamulla kun sääsivut avaa, ennustetaan huomiseksi sadetta, kolme pisaraa, päivällä on ennuste kaksi pisaraa, illalla yksi pisara, aamulla rutikuivaa. Onko ilmastonmuutos tehnyt povaamisesta vaikeampaa, vaikka värkit ja tieto ovat varmasti koko ajan parantuneet? Tuntuu myös, että viime vuosina ovat sateet kiertäneet Avokkaansaaren. Saattaa olla, että Mikkeli-citysssä, Anttolan taajamassa, jopa kolmen kilsan linnutien päässä olevassa Piskolassa sataa, täällä ei pisaraakaan. Sinänsä ihan hyvä, jos kolmen kilsan päässä satelee, vaikka meillä ei. Kyllä meidän sieni- ja marjareviirimme ulottuu kolmea kilsaa kauemmas.
Viime yönä on satanut epävirallisesti virallisen mittaukseni mukaan ainakin 15 milliä. Hyvä alku. Ja koko päiväksi näyttää ennuste pientä riputtelua. Toteutuneeko, kysyy Peppe, ystävien kesken Skeptikko-Kaapo? Jos toteutuu, olen erityisen mielelläni päivän tuvassa. Askelmittari ei tosin silloin nakuta, mutta ei väliä.
Ei viidestoista yö, mutta viidentoista asteen yö oli. Elokuun lämpimät yöt. Ja pimenevät illat. Pitää kohta laittaa paskion liiketunnistinvaloon patterit paikoilleen.
Tällainen oli näkymä rannan suuntaa aamulla, kun oven avasin.
Ja tällainen lännen suuntaa. Kuva ei aina ole, sitä, miltä se näyttää. Vaikka kyllä värikuvastakin saattaa sateen aistia.
Tuosta askelmittarista. Viime kuussa oli päiväkeskiarvo, hetkinen tarkistan, 14 459. Tässä kuussa tähän mennessä 13 147. Eilen ei kerttynyt kuin 6 175 askelta. Johtuu siitä, että oltiin Ristiinassa, Hangastenmaan kyläntalolla, valmistautujaisissa. Juhlittiin uutta kätilöä. Ihan kunnon kemut olivat; ruokaa ja kakkukahvit päälle. Meille oli vierasjoukko suurimmalta osin vierasta, mutta joku uusi tuttavuus tuli luotua. Ja, taas kerran, todistettua jos ei maailman, niin ainakin Etelä-Savon pienuus. Yhtymäkohta lähellä olevaan Västäräkkiin paljastui. Tai ei se aivan puskista tullut, mutta selkeni.
Sellainen mukava rengasmatka tuli samalla ajeltua. Usmuutettiin Hurissallon ja Suurlahden kautta Ristiinaan. Oli siinä vissi tarkoituksensa myös. Hurissalon Salen yhteydessä on kukkakauppa. Tarkoituksenamme oli ostaa ruusu valmistuneelle, mutta ei kojussa leikkokukkia noin pyhäpäivänä ollut. No, käytiin sitten Ristiinan S-Marketista sellainen hakemassa.
Tuo rengasmatka on samalla silmäys Etelä-Savolaiseen maisemaan. On vettä ja metsää, on mäkeä ja tasamaata, on asutusta ja pitkiä taipaleita ilman talon taloa. Ja on asfalttia, on soratietä. Tuosta yli sadan kilsan matkasta reilusti yli puolet on soraa: Hurissalon ja Ristiinan välillä kolmisenkymmentä kilsaa, Parkkilantietä parikymmentä, ja tietysti Hauhalasta Potinlahteen kokonaan. Tämä tiesi sitä, että melko pölyinen oli auto, kun takasin päästiin. Kaipa aamun pari ravakampaa kuuroa ovat isommat pois huuhdelleet?
Jos tästä tupapäivä tulee niin sitten tulee. Kirjaa on sata sivua jäljellä, HBO pullollaan katsottavissa olevaa. Kirjan on luettava, HBO;n katsottavista suurin osa ei. En tarkoita, että ei luettavaa, HBO:lla, vaan tietysti katsottavaa. Mutta kyllä sieltäkin vielä jotakin löytyy, joten antaa sataa. Ja "antaa sataa", sanoisin, vaikka ei olisi HBO:a, ei kirjaa, laisinkaan. On tuvassa onneksi sen verran tilaa, että vaikka ei aivan kolmiloikkaa pysty hyppäämään, niin ei kuitenkaan "ala ahistaa."
Huomenna taas edessä piipahtaminen Hollolassa, torstaina paluu olevaisuuteen. Sen verran on askareentynkää luvassa, että hinkit ulkomaalia ostettiin. Mökin takaseinä jäi viime kesänä kesken, samoin aitan hirsiosan pääty tänä suvena. Loppukesä on mainiota maalausaikaa. Sudin nuo keskeneräiset valmiiksi. Lopuilla aloitetaan saunan värjäys. Joko tänä vuonna, tai sitten viedään maalit kotiin talvehtimaan lämpimässä, maalataan ensi kesänä. Se on mainio asia, että kaikki rakennukset on maalattu samoilla sävyillä. Eipä jää maaleja yli, kun voi loput johonkin tuhlata. Saunan jälkeen on vuorossa venevaja. Eihän tämä ihan Golden Gate ole. Sitä malataan koko ajan; kun pääseevät toiselle rannalle, aloittavat toiselta uudestaan. On se urakoitsijalle hyvä leipäpuu. Jos tuo nyt totta lie? Saattaa olla legendaa?
Ai niin, on vielä pikkukammarin lattian maalaus. Siihen on väri valmiina, viime kesän rippeitä. Suurin työ tuossa on tyhjentäminen. Ja inventaario. Taas saa roudata tavaraa roskiin. Ja polttaa tynnyrissä navetan muurin sisällä. Lattian maalaus on pala kakkua; Hilppa kontii jalkalistat, minä telaan lattian. Ei kauaa nokka tohise.
Nyt näyttää olevan sateetonta. Lähden vähän haistelemaan ilmaa. Muuten, syksy lähenee. Sen huomaa siitä, että ylen aamu-tv alkaa taas 6:25. Helppoa nykyihmisen elämä: Ei tartte luonnon käytöstä seurata. Riittää, kun toosan avaa, niin pysyy ajan tasalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti