TAHDON SAAREN

  Ennen kahta asiaa, sadetta ja muikkuverkon nostoa, kirjoitan tovin. Kirjoitan vaikka siitä, että mr. president Trump on osoittaunut saari-ihmiseksi. Eero ja Jussi & The Boys'n "Tahdon saaren" lienee mielimusiikkia.  Hän haluaa ostaa Grönlannin. Luotettavien lähteiden mukaan seuraavaksi mr. presidentin listalla ovat Englanti, Kuuba, Islanti, Australia ja Uusi-Seelanti. Kuultuaan, että Australia ei ole saari, vaan manner, hänen kerrotaan lausuneen, että ei se mitään, kyllä yksi mannerkin on mukavaa omistaa. Varmistamaton tieto kertoo, että muutamat jokseenkin järjissään olevat avustajat ovat saaneen Trumpin luopumaan napamannerten ostoajatuksesta vakuuttaen hänet hankkeen kohtaamien vaikeuksien määrästä. Tähän Trump lienee reagoinut sanomalla, että jos ei niin ei. Ja jatkanut hyräillen "Jos saaren minä saisin, vaikka suurenkin, niin mulle rakentaisin sinne palatsin. Jos saaren minä saisin, vaikka Grönlannin, niin täyteen rakentaisin tukikohtia, pumppaamoja ja kaivoksia."

  Joo, kello on kuusi. Verkon nostoon!

  Hyvin ehdin ennen sadetta verkot hakea, kalat päästellä, Hilppa perata. 72 muikkua oli, kahdessa verkossa, eli ei onneksi ylenmäärin. Ensimmäisessä verkossa (15 mm) oli kymmenen, toisessa (14 mm) 62 muikkua. Oikeastaan ensimmäinen verkko oli toinen ja toinen verkko ensimmäinen, jos määrittää asian laskemisjärjestyksen mukaan. Tästä voi päätellä kaksi asiaa: muikun koko on passeli neljätoistamilliseen, ja verkojen laskun olisi voinut aloittaa hieman lähempää Kummelisaarta. Mutta jos olisin ottanut kaksi 14 millistä, laskenut lähemmäs Kummelisaarta, olisi mujeita luultavasti tullut liikaa. Hyvä näin.

  Naapurin Hannu ei eilen omia verkkoja laittanut, oli kanssani apuna laskemassa. Hänelle soitin, paist'muikut kävi hakemassa. Me (lue Hilppa) pannullinen paistetaan, lopuista tehdään (lue Hilppa tekee) patakukko. Ihan sitä varten on pakkasessa "Wilsonin pintaa". On sitä patakukkoa joskus tehty (lue Hilppa on tehnyt) paremman puutteessa pekonistakin, mutta pekoni sulaa ihan olemattomiin, ja kukosta tulee aika suolaista. Eli kunnon läskikylkeä olla pitää, sellaista missä on myös lihaa, mikä maistuu pehmenneiden kalojen kanssa parahultaiselta. Leivinuunia ei varmaan viitsitä lämmittää; kypsyy se patakukko sähkölläkin. 

  Kello on nyt pian yhdeksän. Sadetta odotellaan. Henkinen valmius on tupapäivään olemassa. Mutta jos ennusteet, vakiintuneeseen tapaansa, ovat erheelliset, niin sitten puuhataan jotakin pientä ulkosalla. Saisi kyllä sataa.  Ja sataakin, ainakin nyt. Pikkasen ripottaa. 

  Melko lämpimäksi on sää paljon parjattujen ennusteiden mukaan muotoutumassa ensi viikon alussa. Sehän sopii. Maanantaiksi on sovittu huussin kasaaminen Kerlahdelle, Rohusen vellosten mökille. Markku ainakin tulee tänään maisemiin, Matista en ole varma. 

  Tuskin paketin kokoamisessa ongelmia on. Sellainen projekti tullee päivässä vesikattoon? Eli hyvän sään aikaa hyvässä säässä?  

  

  Torstaina on tarkoitus taas käydä Hollolassa, lauantaina palata.Silloin kolkutellaan jo syyskuuta. Noin karkeasti katsottuna ollaan oltu saaren asukkeja neljä kuukautta, pari vielä ollaan. Ehkä kauemminkin? Riippuu ilmoista, ja siitä, alkaako tekemisen puute houkutella sivistyneeseen ympäristöön. Toki sivistyneitä täälläkin ollaan; Hilppa ylioppilas, minä en. Kuitenkin jotakin koulua käynyt olen. Niin että ei kotona keskimäärin sen sivistyneemmässä ympäristössä olla. Eikä olla millään määrin, missään määrin. Wikipedian mukaan "ympäristöllä tarkoitetaan luonnonympäristön, rakennetun ympäristön ja sosiaalisen ympäristön muodostamaa kokonaisuutta." Jos asiaa tarkastelee luonnonypäristön kannalta, voittaa Avokas, jos rakennetun ympäristön, voittaa Avokas, jos sosiaalisen ympäristön, voittaa Avokas. Siis joudun muotoilemaan uudelleen lauseen "alkaako tekemisen puute houkutella sivistyneeseen ympäristöön" muotoon "alkaako tekemisen puute houkutella barbaariseen ympäristöön", sillä googletus paljastaa vastakohdaksi sivistykselle barbarian. 

  

  Sellaisia tuli pohdiskeltua tänään, sadepäivänä, jolloin ehkä sataa, ehkä ei. Mihin täässä uskoo? Sadetutka näyttää, että täällä sataa, empiirinen havainto, että ei. Kyllä auktoriteetteihin tulee uskoa, eikö? Tai no, uskoikohan se rautatieinsinööri tsaarin mielipiteeseen, kun tämä jotain uutta rataosuutta tarkastaessaan kysyi: "Miksi kiskot menevät tuolla kaukaisuudessa yhteen?"

  Tähän insinööri: "Se johtuu perspektiivi-ilmiöstä."

  Tsaari: "Meillä Venäjällä ei ole perspektiivi-ilmiötä!"

  Anteeksi, että en muista, kuka oli kyseinen tsaari. Vielä vähemmän, kuka oli kyseinen insinööri. Sen muistan, että tarinan kertoi tekussa opettajamme Saarisen Lasse (R.I.P.), arkkitehti jumalten armosta. Lassen tunteneet tietävät, että tarinaan voi ylipäätän panna ehdolle.