tiistai 13. elokuuta 2019

KIRJAT RUOTUUN, KIELI MIELESSÄ JA POSKELLA

  Onko tää reilua? Koko kesän ovat povatut sateet ohittaneet Avokkaansaaren Mikkelin Anttolassa. Kun aamulla tultiin Hollolaan, ja Hilppa pesi lakanapyykkiä, mietittiin, viedäkö ulos narulle kuivamaan. Ennuste lupasi mahdollisia ukkoskuuroja. Minä olin ensin sitä mieltä, että viedään vaan, ei ne ennusteet paikkaansa pidä. Ei kuitenkaan viety. Onneksi, satoi niin perkeleesti. Siis onko reilua? Jos Anttolaan povataan mahdollisia sateita, niin takuuvarmasti ei sada. Jos Hollollaan povataan satunnaisia kuuroja, sataa näemmä kuin Esterin peräpäästä. Tasan ei käy, jne.

  Käytiin ip. äidin luona. Hän oli tosi pirteän oloinen. Eikä ollut hävittänyt "mustia lasejaan". Pihalla istuksittiin, vähän käveltiin, hänen huoneessaan poikettiin. Sitten olikin kahviaika, asukeille. Me lähdettiin kotiin huoltoa jatkamaan.

  Ehdin myös ip. käymään parissa kaupassa. Puuilosta hain oksasahan viiden metrin teleskooppivarrella (29,90 €), ja K-Raudasta viiden kilon pussin korjauslaastia (15,60 €).
  Oksasahalla aioin joutessani katkoa kuivia alaoksia pihapiirin ympäristön puista, ertitoen länsirannan koivikosta. Näkymä järvelle paranee. Eikä pääse kukaan tunnistamatta ohi usmuuttamaan, sano nimimerkki "Ei lainkaan utelias, Anttolasta".
  Oksasaha on kyllä minulla ennestään. Se on ikivanha, haapapuusta tehdyllä varrella. Aika kolho kapine. Ja tylsynyt mitättömäksi. Sikäli tietysti minua sopivasti peesaava, mutta ei terävän sahan hankinta tarkoita hankkijansa terävöitymistä. Ei huolta sellaisesta.
  Korjauslaastilla ehostan roudan ja halkemiin menneen veden jäätymisen vauriottamia rappusia. Siis pääportaita. Ehkä ne taas muutaman vuoden ovat säällisen näköisinä. Uusien tekeminen on sen verran isotöinen lekahommineen, betonimyllyineen, että en siihen ole innokas tässä vaiheessa ryhtymään.

  Yritin hakea kuvaa rappusista, mutta en tähän hätään hoksannut, kuin tämän vuosi sitten napatun, missä näkyy hieman ajan hampaa puremaa, hieman maalaustarvikkeita ja käärmeen nahka.


  Osaako kukaan kertoa, millainen on hyvä tapa tallentaa kuvat? Tallentaa siten, että helposti löytää etsimänsä? Minulla otokset ovat päivämäärän mukaan kansioissa Mutta ei se, pirulauta, auta, jos etsii kuvaa portaista. Pitäisikö kansioida kohteen mukaan? Porraskansio? Päivänliljakansio? Puuntuhoojantoukkakansio? Liian työlästä. Saatikka, että nimeäsi joka ainoan kuvan erikseen. Auttakaa, jos osaatte.

  Siistitävästä koivikosta sentään löysin vähähköllä työllä kuvan...


...ja toisenkin.


  Että sellaisia askareita on tiedossa. Ei tarvitse peukkujaa pyöritellä, kun kehittelee jotakin nyhrättävää. 

  Sen verran sateli, jyrisi, salamoi, että en ole viitsinyt lenkille lähteä. Enkä enää tähän aikaan viitsi. Aamulla menen, satakoot vaikka mitä.

  Kun katselin illalla televisiota, silmäilin samalla väliin kirjahyllyä. Mietin,  mitkähän noista ovat minulle rakkaimpia teoksia. Ajatus jäi itämään, joten kuljin kohta tovin hyllyn edessä. Ei kirjastoni kovin mittava ole, muutama sata opusta olohuoneessa, satakunta "työhuoneessa." Kirjoja en ole vuosikausiin enää itselleni hankkinut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kirjaston loistavat palvelut pitävät kyllä sananälän kurissa. Mutta listaan. Tarkoitus oli poimia kymmenen merkityksellisintä, mutta taisi tulla pari ylikin. Järjestys ei ole looginen, ei kronologinen, eikä paremmuusjärjetyksessä. Olkaapa hyvät, ilman perusteluja:

  Inger Friedmansson, Rotanpyytäjä
  Nick Hornby, Uskollinen äänentoisto
  Mika Waltari, Sinuhe egyptiläinen
  Arthur C. Clarke, Lapsuuden loppu
  Zadie Smith, Valkoiset hampaat
  Cormac McCarthy, Tie
  Jules Verne, Kapteeni Grantin lapset
  Arkadi & Boris Strugatski, Stalker  
  Stephen Booth, Musta koira
  Väinö Linna, Täällä pohjantähden alla trilogia
  James Lee Burke, Syvän etelän blues
  Stanislaw Lem, Solaris
  Håkan Nesser, koko tuotanto
  
  Melko vaikeaa on tuollaisia listoja laatia. Toki yllä on suuri osa sellaisia, että ne tulisivat mukaan, jos vaikka vuoden, tai useamman, kuluttua kirjoja valitsisin. Jotkut saattaisivat vaihtua toisiin. En lähde niitä kuitenkaan arvuuttelemaan;"yks puhe, ku Sulkavan miehen sökössä!"

  Kellohan on jo kohta kymmenen. Taidan lopetella. Aamulla sauvat käteen, avanti, forwärts, ja silleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti