Kaikesta huolimatta ampaisin aamulla taas lenkille, selättämään eilen saamani kokemuksen. No, nyt oli kohtuullinen olosuhde, pikku pakkanen, sateeton. Ei tietysti optimaalinen: liukkautta, röpelöiseksi jäätynyttä sohjoa varjo-osuuksilla. Mutta tänään ei kuitenkaan painokelvottomia sanoja pursunnut huulille.
Musiikin suhteen alkaa kiinnostus suuntautua yhä enemmän indie- rockin ja -folkin suuntaan. Aamulla soi korvissa Jonathan Wilsonin tuorein albumi "Rare Birds". Viime vuosina on ihastuneen kuuntelun kohteena ollut Radio Head, Wilco, Coldplay, The White Strapes, Bon Iver (Justin Vernon), Beck, sekä äskeen mainittu Jonathan Wilson. Seuraavana on tarkoitus syventyä ainakin irlantilaisen Damien Race'n, sekä kanadalaisen Dallas John Green'in, joka esiintyy nimellä City and Colour, tuotantoon.
Onhan näitä Indie-musiikin genren alla esiintyviä suuri joukko. On myös paljon kainsainväliseen maineeseen nousseita, valtaisia yleisömääriä kerääviä artisteja. Siitä, kuka saa/voi indie-etuliitteen alla toimia, onkin taitettu peistä. Niin tai näin, niin ainakin kaikkien juuret kumpuavat indie'sta.
Musiikista en paljon tiedä. Tarjonta on niin runsasta, että harva varmaan voi sanoa lähes kaiken hallitsevansa. Tiedän mitä tiedän. Sillä tietämyksellä, vakiintuneella, mutta avoimin mielin eteenpäin katsovalla asenteella ja uteliaisuudella seuraan muusiikkimaailmaa. Ehdinkö vielä kuuntelemaan, ehkä näkemään, oman musiikkimaailmani uusia suuruuksia?
Viikko taas puolessa. Joku sanoo, että sillä puolensa, kun viikko on puolessa. Viikonloppu näet lähestyy. Kuten taannoin kirjoitin, meille ei viikonlopulla ole juurikaan merkitystä. Jotkut pääsevät lepäämään, jotkut harrastamaan, jotkut bailaamaan, joillakin saattaa alkaa perjantain ja maanantain välinen yö. Meillä elo jatkuu tasaiseen tapaansa. Itse asiassa suurin ero arkeen löytyy siitä, että viikonloppuna emme keitä aamupuuroa, vaan aamupalaan kuuluu karjalanpiirakoita ja patonkia, joskus mikromunia. Jotenkin käytäntö on vaan muodostunut sellaiseksi. Eli onhan viikonlopusta, lopulta, meille merkitystä.
Tiilikaiset tulevat sitten perjantaina. Lauantaina Annalla ja Jonilla on ystävänsä synttärit, joten me viihdytään Iiriksen kanssa. Siiitä tuli mieleeni: oletteko katsoneet uutta Muumilaakso-sarjaa? Siksi tuli mieleeni, että Muumit ovat Iiriksen suosikkeja. No, oletteko? Jos olette, niin mitä mieltä? Minä olen hieman pettynyt. Niin hienosti tehty, kuin se onkin, niin kyllä piirretyt hahmot voittavat animaatio -sellaiset. Eivätkä ainakaan jo nähtyjen neljän jakson tarinat, niiden opetus ja Tove Janssonin hieno filosofia ole päässeet esiin toivomallani tavalla. Tämä on tietysti taas ainoastaan oma mielipiteeni. Vasta-argumentteja kuunnellaan mielihyvin.
Kohta lähden tästä kauppaan. Jotain pientä täytyy ruokapuolelle ostaa. Varsinainen kauppapäivä on tietysti huomenna, kun Lindlin uudet tarjoukset ovat esillä. Tai ainakin niitä kovaa vauhtia esille kannetaan. Sellaistahan se nykyään on; ei kauppoihin työvoimaa kovin aikaisin tuoda, vaan aamuiset asiakkaat saavat surffailla henkilökunnan ja trukkilavakuormien väleissä, kysellä, että milloin se ja se tuote mahdollisesti tuodaan hyllyyn/pakastealtaaseen, kylmäkaappiin? Eikä tämä suinkaan koske vain Lidliä. Sama meno K- ja S-kaupoissa. "Työ on kallista", sanovat kauppiaat? Lidlissä tilanne on kuitenkin hieman erilainen. Siellä ovat hylly- ja säilytystilat niin pieniä, että tavaroiden täydentäminen on jatkuvaa puuhaa.
Tämä kauppapolitiikasta. Lähden siis tarkastamaan, pitääkö kirjoittamani paikkaansa. Kai se pitää, sillä "Verba volant, littera scripta manet".
Ja loppuu kuva aamuiseta artististani Jonathan Wilsonista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti