Eilen tosiaan Hollolaan usmuutettiin. Sateessa, kuinkas muuten? Ei sentään jään ylityksessä läpikotaisesti kastuttu. Autokin nousi rannasta mäelle ihan vaivattomasti. Olin kyllä varautunut ottamalla mukaan pussillisen hiekkaa. Sitä ei siis tarvittu. Maljalantie oli jopa aurattu, sunnuntaiaamuna kahdeksan jälkeen!
Aamu-tv:n uutisissa, sen urheilu osiossa, kerrottiin, että Chicago Bulls otti viidennen perättäisen tappion. Onko Bulls tosiaan noin alamaissa? Vai asettiko juontaja sanansa väärin? Vaikeaa uskoa, että mikään, varsinkaan ammatikseen pelaava, joukkue lähteen valmiiksi lyötynä ottamaan tappiota vastaan. Voitot otetaan, tappiot kärsitään.
Muuten urheilussa käsiteltiin pitkään Mäkäräisen mm-kisamenestystä, eli menestymättömyyttä. Pienelle kansalle on tärkeää, että meidän harvat huippumme menestyvät, suuri murheen aihe, jos eivät.
Bottasta ei enää aamulla hehkutettu, olihan kisa jo vuorokauisi sitten. Taas reilu puoli vuotta F1-huumaa edessä. Jos Kimi vielä nousee kärkikahinoihin, on joka toinen viikonloppu pidettävä toosat ja radiot kiinni, ainakin valittava kanava tarkoin.
Ei tehnyt mieli aamulla lenkille mennä. Vähän kolailin, autokatoksen välin jätin sinälleen. Luotan siihen, että se sulaa itekseltään, kun on lämpöasteita, ja tulevat sateet kai vettä.
Kaupoissa ollaan jo käyty. Ja Hilppa kirjastossa hakemassa varauksen. Minulle näkyy olevan matkalla noutopisteeseen kaksi teosta. Elena Ferranten "Loistava ystäväni : lapsuus ja nuoruus", sekä Søren Sveistrupin "Kastanjamies". Koska niissä on kahden viikon lainausaika, ja minulla on jo pari lukematonta lainaa, en kirjastoon mennyt. Menin sillä aikaa ostamaan Prismasta Viipurin kotileipomon ruislimpun.
Meidän keskustelumme kotona, miksei muuallakin, alkaa saavuttaa ikääntymiseen liittyviä piirteitä. Kun äsken tultiin kotiin, ja Hilppa laittoi varauskirjaansa hyllyyn, hän huusi jotakin. Minä siihen, että ne mandariineja, koska olin mandariineja Lidlissä pussiin laittanut.
"Aha", vastasi Hilppa. "Minä kyllä sanoin, että sähköistävä Margaret Atwood, niin lukee kirjan kannessa!"
Tyypillistä nykyään; väärin kuultuja juttuja, useimmiten minun väärinkuulemiani, väärin ymmärrettyjä asioita, milloin kummankin, joskus molempien, väärinymmärtämiä. Joskus olisi paikallaan, että keskustelumme tallennettaisiin. Saisi vaikka tv:n hupiohjelmien käsikirjoittajille lähettää.
Hupiohjelmista mieleen. Katsottiin "Putous" lauantaina. Vera Stanhopen jälkeen tallenteelta kastottiin. Ei sitä kärsi suorana katsoa; mainoksiin tukehtuu. Eipä taida tarvita katsoa tallenteeltakaan. Suoraan sanottuna ihan perseestä oli. Sketsihahmoissakaan ei ollut juuri mitään sytyttävää. Olisikohan aika pitää formaatti naftaliiniin. Vaikka sadaksi vuodeksi, ensi alkuun. Anteeksi vaan, kaikki ohjelman diggaajat, siihen kommentteja lähetyksen aikana suoltavat. Onneksi ei sentään enää tarvinnut katsojien lähettämiä "Junior-putoushahmo"-tallenteita katsella. Ja myötähäpeää tuntea.
Joopa joo, pannaan "Putous" pannaan. Eilen alkoi TV1:llä tanskalaissarja "Soturi". Se pitää tänään katsoa. Tuli sen verran myöhään, minulle. Toinen tanskalainen, "Petos", sen sijaan katsottiin, kolmannen kauden toinen jakso. Tanskalaiset tekevät ihan kelpo sarjoja.
Tuohon seniiliyden hiipivään uhkaan vielä. Kun lauantaina saaressa alettiin katsoa Vera Stanhopen jaksoa 2/2, oli tunne, että mitä hittoa, ollaanko me se ykkösosa katsottu?! Kyllä oltiin. Mutta kumpikin oli ihan ulkona. Olikohan ollut jotain, mikä oli vienyt keskittymistä sivuraiteille? Päätettiin, että tästedes katsotaan kaksiosaiset sarjat putkeen vasta, kun molemmat on esitetty. Ollaan kyllä näin päätetty ennenkin, mutta ei olla maltettu mieliämme. Nyt maltetaan.
itää ryhtyä muihin askareisiin. Ja päivällä mennä äitiä tapaamaan. Sateita odotellen.
Kuvassa todiste siitä, että aurinko on olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti