FLEECE FLEECE ME

  Fleece Fleece Me, sehän on tekokuitutehtailijan mielilaulu. Fleece on mukava ominaisuuksiltaan, lämmin, etc., mutta ei niinkään mukava tavoiltaan. Tästä vuoden turhakkeeksikin nimetystä kun pestäessä irtoaa mikromuoveja, mitkä päätyvät vesistöihin. Irtoaa niitä muistakin vaatteista: sellaisista kuin Gore-Tex, softsell, tekniset alusvaatteet, ja monet muut kangasmateriaalit. Itselläni on jonkun verran tuollaisia ulkoilu-, ja myös kotoiluasusteita. Nyt ne laitetaan boikottiin. Käytän sellaiset hirvitykset hikisiksi, likaisiksi, perin pohjin saastaisiksi. Sitten joutavat energiajätteeksi. Tai poltan Avokkaan saunan uunissa. Luonnonkuituja ovat tästä lähtien vaatteeni, maksakoot vaikka idätettyä viljaa! Se on lupaus.
  Samoin lupaan entisestään vähentää lihan syöntiä. Nautaa ei meillä ole muutenkaan hotkittu; kerran, pari vuodessa. Tai jauhelihassa sekä karjalanpaistissa kyllä useamminkin. Mutta siipikarjan suuntaan mennään. Ja nyhtökauran sekä Härkiksen seutuville. Hilppa tekaisi alkuviikosta chilillä maustettusta Härkiksestä keiton. Jauhelihakeiton tapaan teki. Hyvää oli.
  Sähkön käyttöä olen tarkkaillut jo vuosia. Näillä siirtohinnoilla se järkevää, niin kuin tietysti ja ennen kaikkea pallomme kannalta. Siihen ei tarvitse tehdä juuri muutoksia.
  Autolla ajelen vain tarpeelliset ajot, heti kun persepuoli kestää, vaihdan hybridiin.
  Vettä en tuhlaa tarpeettomasti. Mutta puita poltan mökin uuneissa. Kai se on haitallista, mutta ei kaikkea voi lopettaa.
  Lajittelua ollaan tehty jo ties kuinka kauan. Kaikki mahdollinen oikeisiin paikkoihin yritetään kuljettaa, sellaisetkin, joita ei omassa taloyhtiössä kerätä. Mutta parantamisen varaa varmasti on.
  Tuossa ilmastolupaukseni, koululaisten tempauksen innoittamana. Tempauksen, mitä on on vähätelty ja mollattu. Haistakaa paska, vähättelijät ja mollaajat, käyttäkää energianne vaikka energian säästämiseen!

  Tiilikaiset tulivat jo ennen viittä. Iiris painui heti parvekkeelle perustamaan ravintolaa. Paljon oli taas tarjolla erilaisia ruokalajeja.

   Huomenna  ollaankin sitten ilta Iiriksen vahtina, kun Anna ja Joni menevät synttäreille. Eiköpä me jotakin puuhaa keksitä?

  Englanti kipuilee brexitin kanssa. Saas nähdä, kuinka tuo farssi päättyy. Taisi mennä englantilaiset vipuun, kun hölmöyksissään, ja uskoessaan, että eihän se läpi kuitenkaan mene, äänestivät eron puolesta. Kävi vähän, kuin Jenkeissä Trumpin valinnan kanssa. 

  Nyt kuuluu olevan Iiriksen kyselemää jälkiruokaa tarjolla. Aikuisille kahvia ja Toblerone-kakkua jäätelön kera, Irikselle samaa ilman kahvia. Täytyy lähteä, ennen kuin käskyt harvenee. 

  Kahvit on juotu. Pelicans aloitti pleijarit ryhdikkäästi: Hifki kaatui 6-0! Se sai stadilaiset lopussa hermostumaan. Melko infantiilia touhua, jos tietoni ovat oikeita. Liekö ennakoivat lauantain koitosta Helsingissä? Toivottavasti ei kuitenkaan. Painia ei kaivata, peliä vaan. Saa nähdä, minne asti lento jatkuu. Olisihan se historiaa, jos hamaan loppuun ja Kanada-maljaan saakka.

  Päivälämpötilat ovat hilautuneet plussan puolelle, mutta lunta on vielä rutosti. Etelätörmät sentään alkavat pikku hiljaa paljastua. Saa nähdä, vieläkö reilun viikon kuluttua uskaltaa saareen hilautua? Luulen, että kyllä uskaltaa. Mutta jos epäilyttää, ei sinne änkeydytä, jäälle nimittäin. Odotellaan kiltisti avovettä. Lainehtii se aikanaan. Sitten tukka putkella pitkin Kiukuanselkää kohti Luonteria.

  Anna, Hilppa ja Iiris lähtivät vielä vähän ulos. Kello on nyt pian seitsemän, eikä ole vielä kovin pimeää. Päivä jatkuu, kesä lähenee, kevätpäivänseisaus jo takana. Linnutkin alkavat laulella, ensimmäiset muuttoparvet ovat kohta tulossa. Neljän vuodenajan vankkumattomalle kannattajallekin alkaa tulla ikävä loppukevään ja alkukesän hempeää vihreyttä. Mutta sitä ennen on kuljettava läpi kuukausista julmin, huhtikuu.