Tiistaina olin iltapäivällä pätkimässä jäälle kaadettua haapaa, kun huomasin silmänurkastani, että moottorikelkka ajaa ohi Saukonsaloon päin. Kuski moikkasi, minä takaisin. Jatkoin hommia, kunnes älysin, että kelkka oli tehnyt uukkarin, seisoi rannassamme.
Tuo kelkkamies ajelee joka talvi silloin tällöin editsemme, perässään monesti kaksi rekeä; mennessä tyhjinä, tullessa haloilla lastattuina. Eli nyt oli tilaisuus selvittää, kuka mystinen kelkkamies on.
Sammutin sahan, nostin visiirin, käänsin kuulosuojaimet sivuun, marssin vieraan luo.
"Puita sitä on kaadettu", totesi vieras ensin tervehdittyämme.
"Niinpä", vastasin. Mukavampi kaataa jäälle, kuin veteen".
"On se niikii", myönsi mies.
Yritin löytää tulijasta tuttuja piirteitä. Hän oli jo ikämiehiä, ei mikään pojankloppi. Siinä jutusteltiin niitä näitä, mietin kuumeisesti. Jotain tuttua hänessä oli, mutta ei sytyttänyt valoa kaalissani.
"Ollaanko me muuten aiemmin tavattu?", kysäisin lopulta.
"No ei oikestaan", vastasi vieras.
Juttelu jatkui. Kun kysyin, missä hänen määränpäänsä on, niin hän vastasi, että Kirvessaaressa. Se ei minulle sanonut äkistään mitään.
"Siellä se on keskellä selkää", selvensi hän. Mutta ei minulle selvennyt. Kysyin, kuinka kauan paikka oli hänellä ollut? Mies kertoi, että isä osti sen 1951. Ja perään hän livautti, että Vaskinen. Silloin välähti! Mies oli Vaskisen Kallen poika Juha, minua muutaman vuoden vanhempi anttolalainen!
Vaskisen Kalle oli evakkoon Viipurin läheltä joutunut mies, joka ehti käydä reissun ison veden takana, ennen kun ajautui Anttolaan harrastamaan ammattiaan. Minulla alkoi selvitä, missä tuo Kirvessaari sijaitsee. Muistelin, että Kalle Vaskisella oli tukikohta Linnunpäänselällä, Puumalan puolella. Tarkastin myöhemmin asian Google Mapsista. Kyllä, Kirvessaari on ehkä kymmenen hehtaarin kokoinen saari keskellä Linnunpäänselkää.
Siinä vielä aikamme jutusteltiin. Juha kyseli hieman lähisaarien mökkiläisistä, minä joitain hänen Kirvessaaren paikastaan. Ihan alkuperäisessä kunnossa kuuluu mökki olevan. Ei sähköjä, mutta akun kautta pariin loisteputkeen kuuluu tulevan virtaa.
Minä kehoitin lopuksi Juhaa poikkeamaan toistekin, jos näkee meillä liikettä, olipa hän sitten liikkeellä moottorikelkalla tai veneellä.
Vaskisen Kallesta liikkui tarina, liekö urbaani..., eikäku maalaislegendaa. Kalle kaupitteli jollekin puolentoista kilon haukea. Kun kauppa ei oikein ollut syntyäkseen, heltyi Kalle: "Mie pyöristän, kaks killoo!"
Eilen jatkui puuhomma. Heti aamusta kuljetin pätkittyjä puitajäältä maalle. Hädin tuskin jaksoin nostaa haavan tyvipätkiä kelkan päälle, siinä ja siinä, että kaksi kerrallaan nousi rantatöyrään yli maalle. Mutta oli todella kaunis aamu.
Yhdeksältä lähdettiin naapurin Hannun kanssa kokeilemaan pilkkiä. Aikamme istuksittiin, maailmaa parannettiin. Ei nykinyt kuin yläpäästä. Joten tunnissa kyllästyttiin.
Iltapäivällä jatkui sahailu. Hilppa tuli savottaan mukaan, raahaamaan risuja pois jäältä.
Melkoinen valtatie siitä muodostui.
Nyt ovat puut ja risut kuivalla, tai paremminkin lumisella, maalla. Tuo kasa tulee tänään kasvamaan maalle kaadetuista rungoista pätkityillä palasilla.
Iltapäivällä näkyi Vaskisen Juha ajelevan Anttolaan päin. Kaksi lastattua rekeä perässään ajeli. Ja minut huomattuaan lapa pystyssä usmuutti.
Näyttää siltä, että tavoite tulee saavutettua. Jos ei ihmeitä tapahdu. Taitaa moottorisahan bensakin riittää. Aika työlästä on sahallani isojen puiden tyvipuolia pätkiä. Saha ei ole aivan ammattitasoa, eli tehoa ei ole tarpeeksi. Kyllä se puuhun puree, mutta tahtoo välillä tukahtua. Ja kun laippa ei yllä kerralla rungon läpi, on homma nahuamista. Onneksi halkaisijaltaa suurin, jäälle hojellettu haapa, on jo käsitelty. Maalle kaadetut puut eivät ole aivan yhtä paksuja, ja Haneli niitten tyvestä jo muutamia pöllejä sahasi. Muuten, bensaa tuon ison haavan pätkimiseen kului kolme tankillista. Siinä kun vankimmat oksatkin olivat reiden vahvuisia.
Tänään on vielä kelvollinen keli, sitten lauhtuu reilusti plusalle, alkaa satelemaan. Lunta, räntää, vettä. Saa nähdä, mitä loppuviikosta tehdään? Ollaan vissiin pirtin lämpimässä. Mutta pois ei ennen pyhää lähdetä. Ei ole ollut tapana eväitä edestakaisin kuljettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti