Hallitukset kaatuu, maailma jatkaa kulkuaan. Aika haipakkaa jatkaakin. Maapallo kiertää aurinkoa 30:n, aurinko kiitää ympäri Linnunrataa 240:n, ja Linnunrata hujeltaa 700:n kilometrin sekuntinopeudella (lähde TIEDE: Tähtitiede ja avaruus). Pitäkää hatustanne kiinni! Siinä menossa Suomen hallituksen tuho tuntuu vähintään mitättömältä episodilta.
Ilmaston lämpeneminen ei kulje aivan noin kovaa, mutta eteenpäin sekin menee. Näyttää siltä, että ihminen ei ehdi olla pallomme valtiaana, kuin murto-osan siitä ajasta, minkä dinosaurukset täällä hallitsivat. Mutta toivo ei ole mennyt. Jospa aikaa on riittävästi siihen, että saamme avaruuteen tarvittavan kapasiteetin uuden alun rakennustarpeita ja ihmisiä. Ja toivoa sopii, että tuo uusi alku ei kotiudu toiselle planeetalle toistamaan tekemiämme virheitä. Virheitä, joista loppupeleissä Suomen tukehtuneen hallituksen tekemät olivat melko mitättömiä. Isossa kuvassa, sanoisi poliitikko. En tällä sitä tarkoita, että nuo toimitusministeriönä jatkavan joukon virheet olisivat olleet yhdentekeviä. Eivät suinkaan, niin monia suomalaisia ne ratkaisut kurmoittivat.
Iiris saapuu kohtapuoleen kylään. Tuo Annan ja Jonin mukanaan. Reilu kuukausi on vierähtänyt edellisetä tapaamisesta; 2. helmikuuta Espoossa käväistiin. Tosin harva se ilta videopuheluita otetaan. Iiris kertoilee, mitä on puuhannut, näyttää piirustuksiaan, joskus jotain muutakin.
Vaikeaa olisi ollut Piskolan tuvassa 1950-luvulla seitsemän uutisia ukki-Aleksin kanssa kuunnellessa jotain videopuhelua hahmottaa. Minunkin, ajatukset vielä luutumattomina kulkevan pojan nassikan, saatikka ukki-Aleksin, joka ei meinannut uskoa harmaata Fergusonia hevosta etevämmäksi peltotöissä.
Puhelin talossa kyllä oli. Ovipielessä, seinään kiinnitettynä. Sellainen puulla päällystetty kapine, minkä kyljessä olevaa kampea veivaamalla saatiin yhteys Sentraalisantraan. Numero oli Anttola 70. Lähes joka kesä muistan salaman iskenee pihalla olevaan puhelinpylvääseen seurauksella, että ovipielestä säleet lentelivät, itse laite tietysti tuhannen paskaksi meni. Vasta joskus 1970- tai 1980-luvulla saatiin pylvääseen ukkosenjohdatin, vai mikä lie, vempele, minkä Maija-täti kävi aina rajuilman noustessa kääntämässä ala-asentoon. Puhelin ei tietysi ollut enää ovipielessä, vaan tuvan pöydällä. Saattaa muiten olla ihan kärkipäässä vuosien saatossa korjatuista ovipielistä, tuo Piskolan puhelimen paikka.
Ne olivat Kekkosen viidennen, Fagerholmin toisen, Sukselaisen, ja von Fieandtin hallitusten aikoja ne. Ja Rainer von Fieandt, perään Klaus Waris, isännöivät Suomen Pankkia. Lyhytikäisiä näyttivät muuten olleet hallitukset siihen aikaan. 1950-luvulla vaikutti maassamme yhteensä 14 hallitusta (lähde Wikipedia). Tuulista oli, totisesti!
Mutta nythän ajauduin syrjäpoluille, takametsiin, erämaahan, siintäville saloille. Tästä päivästä piti kirjoittaa, vähän lähitulevaisuudesta. Tiilikaiset siis tulevat, ovat yön, menevät huomenna Lahteen. Iiris menee yökylään Jonin veljen Tompan ja kumppaninsa Emmin luo. Iiris on tapahtumaa odottanut innolla. Heillä on tarkoitus vierailla ainakin Hoplopissa, varmaan ovat Tomppa-setä ja Emmi keksineet muutakin mukavaa.
Anna ja Joni ovat sen yön Aija-mummin luona. Ovat lähellä Iiriksen kyläpaikkaa, jos Iirikselle tulee ikävä. Sitä en kyllä usko, tomeralle tytölle, läpituttujen ihmisten seurassa.
Me varmaan huomenna, kun Tiilikaiset ovat lähteneet, käydään hamstraamassa eväitä Anttolaan. Loput käydään menomatkalla maanantaiaamuna Mikkelin Lidlistä. Eli maanantaina Avokkaaseen matka vie. Vesikeli on silloin taas mennyt pakkasen puolelle. Toivottavasti eivät sivutiet ole samalaisia "matteenselekiä" kuin viikko sitten sieltä palatessamme.
Viikko taas saaressa ollaan. Pitää saada Haneli ylipuhuttua jeesaamaan muutaman puun kaadossa. Varmaan onnistuu, YYA on yhä voimissaan. On parempi, että velj'mies on mukana savotassa. Ettei mene hallitsemattomaksi, kuten joillain. Minusta on tullut melko arka metsurihommissa. Hyvä niin.
Tuossa kun sääennusteita katselin, niin alkuviikosta vähen kylmempää, maksimissaan öisin hieman yli kymmentä pakkasastetta povataan, loppuviikkoa kohti hieman lämpenee. Aurinkoa on kartoilla, eikä isommin satele. Eli aivan sopivaa keliä.
Nyt vaan odottelemaan vieraita. Tuossa puoli kuuden paikeilla he suunnilleen saapuvat. Päästään Iirikseltä kuulumisia kyselemään.
Alla Annan mesettämässä kuvassa Iiris ja hauva matkustamassa. Turvallisuus ennen kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti