Minä sörnäytin päivällä visiteeraamaan ystävääni Ruikkua. Mies tarvitsi apua tulostinasioissa. Se oli tietysti vain oheissyy; häntä tapaamassa olisin käynyt joka tapauksessa.
En koskaan ollut virittänyt tulostinta tulostamaan langattomasti kuvia mobiililaitteesta. Oma jahuamisensa asiassa oli; outo tulostin, outo puhelin. Onneksi miehet olivat sentään tuttuja. Tietyistä syistä homma jäi puolitiehen, perehdyn asiaan kotona, annan sitten Ristolle koulutuksen.
Kova oli yritys, kuten kuvasta huomaa.
Taka-alalla näkyvältä Ruikun luomalta patsaalta on valitettavasti jäänyt yläosa pois kuvasta. Sillä on nimittäin miekkakalan pää!
Oli mukavaa Ristoa taas nähdä, menneitä snadisti muistella. Miehellä on taas uusia ideoita Ruiku Roses-rintamalla etenemässä. Toivottavasti jaksaa saattaa ne loppuun asti. Sain mukaani yhden uuden, ei vielä aivan valmiin, mallin: TRUMP-uistimen.
Ne ovat mesingistä valettuja, ja Ruikku on niitä värittänyt öljyväreillä, jonka jälkeen paistanut uunissa. Värimalleja oli useita. Samoin tekstit uistimen kyljissä ja takapuolella vaihtelevat. Ne ovat yleensä Trumpin suustaan päästämiä sammakoita.
Pakkohan tähän on vielä liittää kuva Ruikusta....
....ja tuplaselfie mallia 2018.
Kyllähän Risto varsinainen persoona on, ja taiteilija. Ainakin kymmenen kitaraa, piano, urkuharmoni, sähköurut, haitari, siinä hieman soitinvalikoimaa. Hänen tekemiään patsaita, pieniä ja isoja, uistimia, tarve-esineitä, sormuksia, kitaran volyyminuppeja, puukon heloja, ties mitä, lojuu pöydillä, tuoleilla, pianon päällä, ikkunalaudoilla, lattialla, you name it. Ja seinillä tauluja, tosin ne eivät ole isännän luomuksia. Kuten olen tainnut aiemminkin todeta, en ahnehdi asunnon siivousta pölyjen pyyhkimisineen.
Iiris oli tosiaan ihan pirteänä, ei enää juuri yskinyt, nenässä vähän kirnusi. Varmasti tänään jo menee päiväkotiin. Leikit tytöltä kävivät entiseen malliin. Luki meille kehittämiään satuja. Jotkut olivat melko pitkiä, muutaman parin lauseen mittaisia. Kaikki kuitenkin päättyivät lauseen: "Ja sen pituinen se." Meidän molempien tukat täytyi kampaaja-Iiriksen laittaa. Ja moneen kertaan. Hän toi aina jonkun satukirjoistaan työn alla olevalle, ja pyysi tätä valitsemaan teoksesta sopivan tukkamallin. Niinpä minä sain hyväksi lopuksi lähteä kotimatkalle Niiskuneiti-lookissa.
Tässä Iiris odottaa iloisena spagettiannostaan.
Puoli viiden kantissa, kun Joni oli tullut kotiin, lähdettiin ajelemaan kohti Hollolaa. Turvoksissa on moottoritie arkena töiden loputtua, molemmat kaistat täynnä melkein Lahteen asti.
Se oli eilen, tänään on tänään. Kohta on laitettava kahvi valumaan. On siivouspäivä. Ja illalla Sibeliustalo sekä Tuomari Nurmio kutsuvat. Välillä on vielä käytävä Elinaa moikkaamassa. Sisältöä riittämiin, eläkeläisen tarpeisiin. Huom. Runomuoto on tahaton.
Se oli eilen, tänään on tänään. Kohta on laitettava kahvi valumaan. On siivouspäivä. Ja illalla Sibeliustalo sekä Tuomari Nurmio kutsuvat. Välillä on vielä käytävä Elinaa moikkaamassa. Sisältöä riittämiin, eläkeläisen tarpeisiin. Huom. Runomuoto on tahaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti