EI-POMPÖÖSI INTERIÖÖRI

  Aloin tänään etsimään mahdollista yöpaikkaa Porin lähistöltä kesän jatsien ajaksi. Tai ei koko ajaksi, yhdeksi yöksi vain. Porin lähistöltä siksi, että Porista sen saaminen on loton pääpottiin verrattava ihme. Ei oikein natsannut. Ali-Ketolan maatilamatkailu Kokemäellä, paikka, missä viime kesänä yövyimme, oli sekin jo täyteen buukattu. Jos huone sieltä olisi ollut mahdollinen, varaus olisi jo tehtynä. Tykästyimme edellisellä kerralla hintaan, siedettävissä olevaan etäisyyteen Kirjurinluodolta, asialliseen aamupalaan, sekä sopivasti ei-pompöösin iteriööriin. Raumalta, missä muutama vuosi sitten yövyimme, olisi paikkoja löytynyt. Mutta kun se pirun Rauma on ihan väärällä suunnalla! Ja hotellihinnat ovat tupla maatilamatkailutaksoihin nähden. Porista Lahteen päin ei ihan lähitienoilta mitään sopivaa todellakaan löytynyt. Edes lippuja Jazz'iin ei vielä ostettu. Torstaina, 19.7. on aikomus mennä; Nick Cave & The Bad Seeds on silloin lavalla. Mutta tiketit saa kyllä myöhemminkin, vaikka portilta, jos niikseen tulee. Pitää kevään kuluessa surffailla, josko peruutuspaikkoja majoitustiloihin olisi ilmaantunut. Ja miettiä, ajaako yötä myöten Hollolaan. Kerran se tehtiin. Vähän raskasta oli. Ja jos sattuu sumuinen tai sateinen keli, niin vielä raskaammaksi käy. No, antaahan ajan kulua. Melko saletisti Porissa heinäkuussa heilutaan. Heilutaan, vaikkei, Junnun sanassa, Heiskasen kanssa heilutakkaan. Onhan meillä oivat retkinojatuolit, sydvestit, ja ihan viime kesästä oppineina uudet kunnolliset sadetakit kertakäyttöisten osoitettua sopimattomuutensa Wilco'n kuunneteluun ja katseluun. Vakaa käsitykseni on, että eivät ne toimi Nick Cave'n kohdallakaan, kertakäyttöasut, sadeilmalla.

  Eilen käytiin pieni lenkki hiihtämässä. Kyllä täytyy sanoa, että ovat taidot ruostuneet. Ei niinkään hiihtämisen taidot, mutta mäkien lasku on huteraa. Viime talvena sukset hankittiin, hiihdettiin kai 30 vuoden tauon jälkeen. Mutta vain tasaisella, jäällä. Nämä Salpausselän maastot pakkaavat olemaan mäkisiä; on suppaa ja harjua, nousua ja laskua. Sauvakävellen nuo lenkit ovat mitä parhaita. Ja hiihtäenkin. Kunhan uskaltaisi posotella myötäleet tamppaamatta niitä ensi puoleen väliin.
  Nuorena eivät mäet huimanneet. Minähän olen suunnilleen suksille syntynyt. Ja kyllä mäen lasku Hilpaltakin kävi; oltiin sentään vuosia laskettelurinteillä, Lappia ja Årea myöten. Mutta vuosikymmenten tauko vaatii veronsa. Eikä tasapaino ole sama, kuin ennen.
  Mutta ei hätää: muutama perhelenkki lähimaastoista löytyy. Netissä kerrottiin. Aamulla, kun noita kartalta yritin hahmottaa, ei Lahden karttapalvelu toiminut, ei vielä aamupäivälläkään. Mutta äsken toimi. Pääsin kuusalle reiteistä. Tuttuja nuo maastot minulle ovat; olen vuosien saatossa niitä dallaillut. Joten jonain päivänä testaamaan, josko meistä on edes perhelenkin mäkien laskijoiksi!

  Huomennakin voi tuon hiihtohomman toteuttaa, aamupäivällä. Iltapäivällä Hilppa menee entisen työkaverinsa kanssa kahville. Minä lähden myös Lahteen. Mutta en heidän kanssaan kahville. Minä menen vaikka ihan itsekseni CiaoCaffe'n nauttimaan tuplaespresson kahvilan itsetehdyn jäätelön kera. Pitkästä aikaa. Ja katselen, kuulostelen, aistin, ovatko asiat ennallaan. Kohta on vuosi siitä, kun Hilppa eläköityi, ja minun melkein jokapäiväiset Trio'n visiittini loppuivat. Siis jokatyöpäiväiset. Olikonhan tuo suomea?
  Tai olen toki muutaman kerran CiaoCaffe'ssa poikennut. Ennen joulua viimeeksi. Kyllä mieltä lämmitti, kun yksi paikan neideistä minut muisti, alkoi kysymättä rakennella espressoa. Ja muisti nimeni. Kahvilan systeemi on sellainen, että vakiasiakas saa ostoksistaan bonusta. Kassalla myyjä vain kirjaa ostoksen ostajan nimelle. Tyttö ei kysynyt, tyttö muisti! Minä puolestani kysyin:
  "Paljonko on kertynyt?"
  "Euro ja 87 senttiä", vastasi neitokainen.
  Koska bonus on muistaakseni 2,30 €:n tuplaespressosta kolme tai neljä senttiä, jäätelöannoksella vahvistetusta tietysti jokunen sentti enemmän, saatta olla, että tällä vauhdilla tarjoilijat ovat kahvilassa vaihtuneet, ennen kuin saan ilmaisen kahvin eteeni. Toisaalta ainakin pari tyttöistä on ollut paikassa töissä jo ainakin neljä vuotta. On mahdollista, että toinen heistä saa minulle kohteliaasti ilmoittaa, että seuraava kahvi tulee kiitoskaupalla.
  Muuten, tuo tuplaespresson hinta, 2,30 €, on kirkkaasti Lahden keskustan kahviloiden halvin. Ei mistään saa edes fingerporillisen kokoista normaalikokoakaan tuohon hintaa. Kertoo asian perusteellisesti tutkinut henkilö, minä. Sitä paitsi se on maultaan hyvä. Paras, voin sanoa. Johtuneeko tottumuksesta? Mutta niin on kotonakin; halvin on paras. Nimittäin Lidl'in espressojauhe on parempaa, kuin K-, tai S-kaupoista saatavat reilusti hinnakkammat tuotteet. Taas on todettava, että saattaa olla tottumuskysymys. Tai ainakin makuasia. 

  Sellaisilla mietteillä vetäydyn kirjan pariin odottelemaan, kuinka sukset suihkivat Tapanilan perheladulla. Jos sinne tulee lähdettyä. Kelit ainakin ovat otolliset.

Keväämpää ja aurinkoisia hiihtopäiviä Anttolassa toivoen ja odotellen.