ILKIVALTAISTUIN

  Valtaistuin on ollut monarkkien muita korkeammalle rakennettu pramea kapine, mistä käsin on voitu pitää alamaiset kurissa ja pelossa. Paavin valtaistuimelta puolestaan kurissa ja herran nuhteessa. Nykyään valtaistumet ovat pois muodista. Ne ovat pikemmin vertauskuvallisia. Niin tuntuvat olevan johtajatkin. Vertauskuvallisia. Ja tuntuvat johtavan ilkivaltaistuimilta. Niin vähän suuren kansanosan toiveita kuunnellaan, huolia huomioidaan, niin paljon ajetaan omia ja samankaltaisten etuja, haalitaan lisää maata ja mammonaa niille, joilla sitä jo on, otetaan pois niiltä, joilla ei juuri mitään ole. Lähes kaikkilla planeetamme asutuilla kolkilla. Taitaa olla niin, että paras maanosa on Etelämanner. Siellä asustelee vaihtelevia aikoja vaihteleva joukko tutkijoita vaihtuvine kenttähenkilöstöneen, kovastikkaan sapeleita kalistelematta, isommasti politikoimatta. Onneksi ei seutu ole, ainakaan vielä, geopoliittisen myrskyn silmän tuntumassakaan. Tämä on tietysti satunnaisen kirjoittelijan, asiaan vihkiytymättömän maallikon, puhtaasti henkilökohtainen käsitys.
  Saattaa olla, että asiat muuttuvat sellaisiksi, että tuon lähes neitseellisen jäätikön merkitys muuttuu sen kaltaiseksi, että sielläkin aletaan rajoja vetämään. Johan avaruuden ja taivaankappaleiden omistuksestakin peistä taitetaan. Mutta kuinka kukaan voi omistaa maata, ilmaa, vettä, avaruutta? Tämän suuntaisia ihmetyksen aiheita oli jo intiaanipäällikkö Seattle'lla aikanaan.
  Fantasiatarinan G.o.T:n Iron Throne kuvastaa hyvin valtaistuimen syvintä olemusta; se on rakennettu miekoista.

  

  Ilkivaltaistuin on rakennettu taitamattomista johtajista, kyvyttömistä ministereista, ahneista edustajista, sekä opportunisteista ja kaltaistensa etua ajavista. 

  Tuntuu olevan suunnattoman vaikeaa saada rakennettua tasavaltaistuinta. Se koostuu näkemyksen omaavista johtajista, tasapuolisista ministereistä, koko kansan parasta ajattelevista edustajista, sekä epäitsekkäistä yhteisen hyvä tavoittelijoista. Vaikealta tuntuu tuollaisen tasavaltaistuimen väsääminen, vaikka aivan varmasti rakennusmateriaalia on saatavilla, niin Suomessa, Euroopassa, Aasiassa, kuin Amerikassakin. Ja jokaisessa muussa ihmisen asuttamassa paikassa. Mutta eiköhän se ole tahdosta kiinni; jos tarpeeksi moni muutosta haluaa, riittävä määrä ihmisiä saa tarpeekseen kaltoinkohtelusta, muutos tulee. Eli ilkivaltaistuimen hallitsijat, olkaa tarkkoina siitä, kuinka kireälle nyörit vedätte.  

  Se oli illan vuodatus. Siihen sisältyy itsesensuurin tekemä suodatus. Eli kirosanat on poistettu. 

  Hiihtokelit jatkuvat. Olipa nautinnollista tänä aamuna suksia aamuyöstä ajetuilla laduilla. Aika tavalla oli porukkaa liikkeellä jo ennen kahdeksaa. Oikeat kuntoniilot ja -niinat enemmistönä. Vapaapäivä, mainiot olosuhteet, ei ihme, että ohi paineli äijää, ämmää, niin että suihke kävi. Onneksi on latu-uralla leveyttä. Ja meikäläisten hiihtouralla jatkoaika, onneksi. 

  Huomenna taas suksille. Nyt lähdetään liikkeelle Tiirismajalta. Eli uutta reittiä mennään. Uutta ja uutta; kymmeniä kertoja olen noita polkuja kävellyt, mutta nyt ensi kertaa suksilla. Joku tiukka nousu matkalla on, palatessa lasku. Reitti on Keskussairaalalle asti kaksisuuntainen, sieltä eteenpäin mennään perhelenkkii vastapäivään, pari kertaa, sitten takaisin. Reilu kymmenen kilsaa siitä kerttyy. Hyvää tekee, pohkeet vertyy. 

  Päivä päivältä alkaa hiihtäminen tuntua luonnikkaamalta. Ei enää pahemmin arastele liukastakin liukkaampia ja kevyttäkin kevyempiä hiihtimiä. Tasapainokin tuntuu löytyvän. Ihan muna-asennossa uskaltaa mäkiä laskea. 

  Anttolasta kiirii sen kaltaisia tietoja, että jäät vahvovat. Ongelma ei varmaankaan ole niissä vesissä, jotka vielä viikko sitten lainehtivat vapaina, vaan niissä lahden poukamissa ja rantavieruissa, mitkä jäätyivät pahimmoilleen aiemmin, ja saivat sitten reilun lumipeitteen. Luultavasti tarkkana saa olla siitä, mihin astuu, missä kulkee. Vaan viikon päästä suoritan tiedusteluja, joiden kautta uskon päätyväni ratkaisuun, mikä on saareen lähtöä puoltava. 

  Nyt tämä kirjoitus hiiren painalluksin taipaleelle, Peppe hammaspyykin kautta kirja kainalossa alakertaan.