tiistai 2. tammikuuta 2018

VIIHDEKÄYTTÖÖN

  Kaliforniassa aukenivat marihuanahanat. Kannabistuotteita saa jokainen vähintään 21 vuotias ostaa kerralla 28 grammaa viihdekäyttöön. Miten sitä kontrolloidaan? Viihdekäyttöä? Pitääkö antaa myyjälle valaehtoinen vakuutus siitä, ettei käytä tuotetta suruunsa, tai ihan vaan arkisesti, ilman viihteen häivää? Enpä tiedä. Kai ne sen jotenkin kontrolloivat. Käyttötarkoituksen.
  Meillä pasahtivat markettien hyllyt notkolleen 5,5 prosenttisia juomia. Kuulemma satakunta erilaista, aluksi. Jatkossa odotellaan jopa kolmeasataa uutta tuotetta. Kun mukaan lasketaan puoli prosenttia miedommat virvokkeet, alkavat kuluttajien valinnat olla työläitä. Minä ainakaan en aio satoja pulloja tai tölkkejä testata. Keppanaa ostan, silloin kun ostan. Suurkuluttajat ovat oma lukunsa. Ovat luultavasti valintansa jo tehneet.
  Siitä ei ole missään kerrottu, ovatko nuo vahvemmat litkut vain viihdekäyttöön. Useimmilla varmaan ovat. Mutta kyllä suuri määrä kiskoo häppää myös murheeseen. Meillä se siis onnistuu. Kalifornian marihuanistit eivät saa pössytellä suruunsa, viihdettä sen pitää olla.
  Kaliforniassa saa myös kasvattaa kotona kuutta kannabiskasvia. Suomessa ei saa. Enkä kasvattasi, vaikka saisikin. Paitsi ehkä Avokkaassa. Mutta ei sekään olisi sopivaa. Tiedä mitä pupujussit keksisivät natusteltuaan moisten kasvien lehtiä? Ja popsivat ne kuitenkin, vaikka kuinka suojaisi.

  Sääoloisuhteista ei ole viihdekäyttöön, ainakaan minulle. Vettä tihuuttaa, plusasteita mittarissa. Tämä viikko mennään näin. Mutta sitten on parempaa lupeissa; ensi viikolla pakkasta 5 - 10 astetta. Niin täällä, kuin Anttolassakin. Jos toteutuu, niin puolentoista viikon kuluttua on kävelyjäät Saimaassa! Loppukuusta, kuten oltiin ajateltu, saatetaan päästä saareen. Kaipaus on jo kova. Kumma, kuinka veri sinne vetää. Kotona pääsee helpommalla; ei veden ja puiden kantoa; ei ulkopaskiota; ei kylmiä lattioita; ei kilometritolkulla matkaa kauppoihin. Mutta toisessa vaakakupissa on paljon sellaista, mikä saa sen kallistumaan alemmas; rauhaa ja hiljaisuutta rikkova pihkapuiden vaimea napsahtelu uuneissa sekä vahvovien jäiden pauke pakkasella; aamujen vesireissut avannon jääkuoren rikkomisineen; ketun jälkien tutkailu saarta kierrettäessä; tukan jäätyminen tikuiksi saunalta tupaan kävellessä.

  Lunta on Hollolassa aika reilusti. Välillä tietysti lässähtelee, kun vettä sataa. Viisi tai kuusi kertaa olen käynyt lumikengillä Messilän maastoissa. 30 senttiä parhaimmillaan avoimailla paikoilla. Ja raskasta keliä. Hanki upottaa lähes pohjia myöten, kun ei ole pakastellut. Ja lumi on painavaa, tarttuu kenkiin, joita saa koppistella myötään. Mutta tehokasta se on. Tunnin rupeama, ja jo on paita märkänä. Mutta se on tarkoitus, kuntoliikunnan.
  Ei ole vielä muitten kenkäilijöiden jälkiä näkynyt.  Yleensä vuoden alussa, jos on lunta, alkaa jotoksia näkymään. Luultavasti venäläiset turistit, jotka yöpyvät Messilän mökeissä, niitä tekevät. Näin olen tuuminut. Loppiaisen jälkeen muut liikkujat harvenevat.
  Jos ei ole vielä toisia lumikenkähenkilöitä, eikä niiden jälkiä, näkynyt, on minun lisäkseni muitakin kahjoja. Golfkentän eteläpuolen metsässä käy joku, tai jotkut, päivittäin ajamassa pyörällä! Metsässä, lumessa! Tai on ajon jäljiltä polku sinne muodostunut. Läskirenkailla näkyy ajeltavan. Eipä siellä konventionaalisilla mihinkään pääsisi. Tehokasta tuokin. Mutta jääköön nuorempien harrastukseksi.

  Tämä viikko, ja seuraavakin, vielä pitää "poikkeustilassa" elää: Yle:n aamun tv-uutiset tulevat vasta kahdeksalta, Emmerdale on tauolla. Ne palaavat normaaliaikaan  15. päivänä. Koetetaan kestää. Maikkarin aamutv:ta en katso. Olen allerginen mainoksille. Emmerdalen lomassa ne pitkin hampain sietää, kun menee siksi ajaksi vaikka vessaan, tai keittiöön espressoa keittämään.
  Ensi sunnuntaina pääsee kuitenkin joulukuusen, -koristeet ja -valot purkamaan. Saavat lepuutella 11 ja puoli kuukautta. Kunnes ne riuhdotaan varastoista, komerosta, laatikoista, kaapeista, herätetään hetkeksi henkiin.

  Talven selkä taittuu hiljalleen; huomenna on päivä kolmisen minuuttia pitempi. Ensimmäisellä vaalikierroksella, 28.1., on päivä jatkunut jo tunnin ja 43 minuuttia. Maaliskuun 20. päivänä on sitten kevätpäiväntasaus. Siitä kohisten kohti juhannusta, minkä jälkeen alkaa päivä taas lyhetä. Mutta paljon ehtii ennen sitä tapahtua, meillä ja maailmalla. Ja monta turhanpäiväistä (päivän pituudesta riippumatta) juttua tulen suoltaneeksi. Kai. Mutta tämä saa jäädä tähän vuoden ensimmäisen aamun riemuisaan kuvaan.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti