Ennen ruokailua katseltiin Iiriksen kanssa Helinä-keijua DVD:ltä.
Nyt tyttö jatkaa katselua Hilpan kanssa, minä kirjoitan.
Aamulla käytiin jo hämärissä hiihtämässä kuusi kilsaa. Mikäs suihkiessa, kun on valaistu reitti. Kyllä toimivilla suksilla ja hyvällä ladulla on ilo mennä. Asiantunteva myyjä sai meille viime talvena karvapohjasukset myytyä. Vaikka budjetoitua kalliimmiksi ne tulivat, ei nyt kaduta yhtään. Luisto on huikea, pito vähintään tyydyttävä. Eikä tarvitse huollella, ei ainakaan kovin huolella huollella. Jos pohjiin tarttuu moskaa, on ainetta, millä ne putsataan, siinä kaikki. Siis huomenna uusiksi, ehkä nyt kolme kolmen kilometrin lenkkiä.
Kunhan muutama päivä tuota perhekiekeröä hiihdellään, saatetaan uskaltautua muillekin laduille, vaativampiin nousuihin ja laskuihin. Hiihtäminen on kivaa!
Minulta irtosi pari päivää sitten hampaasta paikka. Soitin Hollolan hammashuoltoon. Sieltä kerrottiin, että jos haluan nopean avun, pitää mennä Keskussairaalaan Akuuttiin jonottamaan. Ei ole kuulemma enää päivystystä Salpakankaalla. Aika omalle lääkärilleni olisi ollut niin pitkässä viivassa, että päätin mennä Akuuttiin. Ensi viikolla joku päivä otan eväät ja kirjan, käyn tutkimassa, kuinka kauan kestää.
Sain kuitenkin varattua hammaskiven poistoon ajan teknikolta. Edellisestä putsauksesta on pian kulunut vaadittu vuosi. Runebergin päivänä se tapahtuu, liputuksella juhlistettuna.
Iiris ja Hilppa alkoivat rainan loputtua tekemään mosaiikkia. Tytön keskittyminen taitaa kyllä välillä herpaantua.
Pikkupakkaset jatkuvat, luultavasti vielä päivätolkulla. Tietää hyvää jäätilanteelle. Eilen, kun juttelin Hanelin kanssa, hän kertoi, että Sappulanselän oli vetänyt jäähän maanantaina. Kun päällä ei ole lunta eristeenä, jos ja kun on 5-10 asteen pakkasia, niin kohta kestää. Samankaltainen tilanne lienee Potinlahden ja Avokkaansaaren välillä. Luonterin isolla selällä saattaa olla toisin. Mutta kyllä sekin näillä ilmoilla hyytyy. Viikko saaressa loppukuussa alkaa tuntua realistiselta!
Eilen vietin vajaan kaksituntinen Triossa. CiaoCaffe'ssa ensin. Sitten kiertelin kauppoja, katselin Elisalla uutuuspuhelimia, kävin K-marketista muutaman puutteen, vein ne autoon, ja kun Hilppaa ei kuulunut, join vielä kupposen Sinuhessa. Tiesi kyllä, että ei Hilppa tunnissa selviä, kun pitkästä aikaa pääsee jo häntä aiemmin eläkkeelle jääneen, jo STS:n ajoilta tutun kollegan kanssa porisemaan. Melkein kaksi tiimaa meni. Mikäs siinä, mutta enempää kahvia en enää olisi jaksanut juoda.
Kaupunkireissulla kävin myös Iskusta hakemassa tilaamamme Lundia-hyllyn. Saatiin vanhojen stereoiden jättämä aukko puolitettua, samalla lisää tilaa kirjoille. Mutta oma näytelmä siitäkin tuli. Olin saanut jo ennen joulua hyllyä tilatessani mukaan muutaman kannatintapin. Sellaisilla hylly pysyy halutulla korkeudella. Tai kyllähän te sen tiedätte. No, minä monitöhelö, panpöljä ja yleisharvapää, olin unohtanut, mihin olin pussukan laittanut! Sitä sitten penkomaan, lievästä asteittain kohti karkeaa muuttuvien kirosanojen säestyksellä. Auoin kaikki mahdolliset laatikot, vähemmän mahdolliset perään, lopuksi mahdottomat komeron ovet. Kahteen kertaan. Osan kolmasti. Ja lopulta tarvikkeet löytyivät tietokonepöydältä kynälaatikosta! Joten hylly on paikoillaan, suu saippualla pestynä.
Tätä on tullut kirjoiteltua pitkin iltaa, välillä käytyä Iiriksen kanssa pelejä pelaamassa, muutamia paperilennokkeja tekemässä.
Hilppa käytti Iiriksen kylvyssä, on nyt lukemassa iltasatua. Kohta taitaa tyttö nukahtaa. Anna ja Joni tulevat varmaan pian, me päästään ajelemaan kohti Hollolaa. Ilta menee sen verran pitäksi, että saatan aamulla nukkua sianpieremää myöhemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti