Menin tosiaan postilaatikolle siinä tarkoituksessa, että tintin vuokrasopimus puretaan. Eli tyhjensin pesätarpeet, paikkasin takaosassa olleen aukon, eli tiaisen pääsisäänkäynnin, umpeen. Kävin samalla katsomassa, olisiko Heikki kotona. Olihan hän. Siinä jokusia kuulimisia vaihdettiin, puolipakolla (minut puolipakotettiin, lähes puolinelsonilla) oluet ja paukut nautittiin. Hegulilla on tulossa suuria muutoksia elämässä. Mutta firma jatkaa toimintaansa, hyvä niin. Pihakeisari valtaistuimellaan:
Hilppa oli sanut keittiön maton ja riippukeinun pestyä siihen, kun vastarannalta palasin. Viritin köyden leppien väliin, maton kuivumaan. Riippukiiku sai tyytyä laiturin kaiteeseen.
Iltapäivällä lähdettiin, kun kelikin oli samaa mieltä, piipahtamaan kahvilla ja jäätelöllä. Ihan lähdettiin lähipaikkaan, tai lähes lähi. Eli Lietveden Siltakioskille. Eihän sinne ole kuin viitisentoista kilsaa vesitse, tai reilut kahdeksan merimailia, tai meripeninkulmaa, miten vain. Lokiliinaa en omista, joten nopeus solmuissa jäi mittaamatta. Muuten, kun merimailin l. meripeninkulman pituutta googlesta tarkistin, äkkäsin, että laiturista autolle on matkaa kutakuinkin kolme kaapelinmittaa.
Aika vähän oli vesiliikennettä väylillä. Viikon kuluttua varmaan vilkkaampaa, kun yleisin lomakuukausi on lähtenyt käyntiin. Ei muita kulkijoita toki ikävä ollut, jos ei niistä yleensä haittaakaan ole.
Kioskillalakaan ei päät yhteen kolkkaneet. Ennen lähtöä olin soittanut Rohusen Markulle. Heille sopi sörnäyttää Kerniemeltä sillalle. Näin päästiin tällekin kesälle ainakin kerran tapaamaan. Ja Seijaa en ollut koskaan nokikkain nähnytkään, vaikka fb-kavereita ollaan. Siinä kahvit juotiin, niitä näitä turistiin. Mukava oli heitä nähdä, vaikka pikaisestikin.
Sadetutkat sun muut ennusteet olivat puotasäätä vannoneet. Niin vain joku saderintama vyöryi päälle. Onneksi päästiin katon alle huvimajaan istuksimaan.
Tunnin verran se vettä ripautteli, sitten hiipui sen verran, että pääsimme vesille, ja koko lailla kuivina takaisin.
Kohta käyn täräyttämässä saunan lämpiämään. Ei tule futista tänäänkään, ajoissa turvalleen, että jaksaa huomenna katsoa. Mitä muuta huomenna tekis? Enpä vielä tiedä. Mikään ei ole kesken, mitään isompaa en viitsi aloittaa. No, kässelihin vaikka pihalla, ajelen trimmerillä kukkapenkkien reunoja, polkujen laitoja. Saatan käydä paikassa, parissa, kanttarellejä etsimässä. Eikö tuo päivä iltaan näillä neuvoin kulune?
Perjantaina varmaan käväistään västäräkissä Ruutin navetassa Sukkanäyttelyssä. Oli mainos aamulla postilaatikossa, kun sitä kävin fiksaamassa.
Launtaina kohti Hollolaa sitten usmuutellaan. Puoli Suomea on lomilla heinäkuussa, joten Lahden seudulla on varmaan melko rauhallista, niin liikenteessä, kuin liikkeissäkin.
Kirjastossa pitää käydä, vaikka lukematta jäi lomalle varattujakin. Täytyy ainakin muutama teos varata. Lista on tehty, en vaan viitsinyt loman aikana ja ajaksi varauksia tehdä.
Siitä lähtee elämä taas soljumaan totuttuja latuja. Viikonlopuiksi aina Anttolaan suunnataan, jos ei ihmeitä tapahdu. Toivotaan, että sieniä alkaa ilmestyä. Nyt ovat ainakin vettä saaneet melko mukavasti. Mustikatkin kypsyvät etuajassa. Avokkaassa ei vielä ollut kerätä asti, vaikka jossakin päin maata kuuluu jo maistiaisia haalittavan.
Mutta nyt munakasta ja Marskin leipää appamaan, sitten saunan valmisteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti