HIENOINEN HIIVARI

  Myrskystä ne puhu, puhuri tuli. Illasta vähän tuuleskeli, aamulla vaahtopäitä kuljetteli, ennen puoltapäivää laantumaan kääntyi. Vettä sateli eilen ihan mukavasti, yöllä vähän, aamupäivällä pieniä ripsauksia. Niin pieniä, etteivät keskeyttäneet kolmen ja puolen tunnin halkosavottaa. Ja väliin näyttäytyi sinitaivas, ei aurinko kuitenkaan verhostaan vapautunut.

  Pienimistä riittää. Sitkaimmat pölkyt alkaa olla voitettu. Kyllä mokomat juhanukseen tehdyiksi tulee. Vuotta ei ihan vielä uskalla ennustaa.
  Kun rannalla työjelin, seurasin sivusilmällä tiirojen ahkeruutta. Kolme-neljä lintua etsi uutterasti saalista. Ne sahasivat Avokkaansalmen kumpaakin rantaa eestaas. Vissiin aallot ja vihurit sotkee veden pinnan niin, että eivät kunnolla kaloja pinnan tuntumasta huomaa. Pariin otteeseen yritin niistä kuvaa ottaa, mutta vikkeliä ovat tiirat, eivät meinaa etsimessä pysyä, saatikka tarkentua.

  Nyt on spagettia ja jauhelihakastiketta syöty. Iiris ja muut naiset ettosilla, minä en. Joni tulee iltapäivällä. Huomenna lähdetään aamusta Hilpan kanssa Mikkeliin täydennnystä ruokavarastoihin haalimaan. Venebensaa, toisen kaasupullon vaihto täyteen, apteekissakin pitää poiketa.
  Kun reissulta palataan, pitää, sään salliesa, lähteä venheellä Leinosen sahalle. Tilasin eilen Alpilta vähän puutavaraa, lähinnä Iiriksen hiekkalaatikkoon. Vanha kasa soraa löytyy. Hölmö kun olen, kysäsin Hanelilta, onko Piskolassa tallella hiekkaseulaa. Tämä vastasi, notta saattaa rek'liiterissä lojua, mutta eikö teillä oo hetekata? No onhan täällä, useampikin. Sehän on oiva seula! Ei vanha mestarikaan aina kaikkea älyä! Joten kyllä Iirikselle hiekkakakkumesta viikonlopun aikaan tulee käyttökuntoon. Jollei maankaatoihmeitä tapahdu.

  Nyt paistaa aurinko, kevyttä lonkkatuulta luoteesta. En aio tänään enää kirvesvarteen tarttua. Jos ei kahvilta kehtuuta, voin vähin vesoskella.

  Viime kesänä, näihin aikoihin, katsoin postilaatikkoomme Miekkaniemen rivistössä. Siellähän oli jonkun tiaisen poikue! Laatikon taka-, ja ylälaidassa on ehkä kolmen sentin rako. Sieltä lintu on päässyt pesän tekemään, munat munimaan, pojat ruokkimaan. Minun piti pesueen lähdettyä liitoon käydä kolo paikkaamassa, laatikko tyyhjentämässä. Mutta arvatkaa, muistinko?!?! No, eilen selvisi, että meille on tulossa yksi tähdellinen kirjelähetys. Minä olin muutenkin lähdössä liikkeelle, nimittäin hakemaan velj'-Hanskilta haukifileitä. Joten sörnäytin Potinlahteen tarkastamaan postilootan nykytilan. "Seihtemän tenavata" siellä oli suut ammollaan! Ja laatikon kanteen oli teipattu: "ÄLÄ AVAA!" Tuumasin tovin, kurkistin vieressä olevaa laatikkoon, mihin tiesin postin tulon olevan enemmän kuin harvinasta. Siellä oli pari kellastunutta mainosta. Sitten soitin Pesosen Hegulille. Hän olikin kotona. Astelin taloon rupattelemaan. Heikki oli varoituksen laatikon kanteen tällännyt, kun oli sirkitystä kuullut. Häneltä sain myös erään reittiä jakavan posteljoonin numeron. Soiti heti. Asian selvitettyäni postimies ei luvannut soittaa kahdesti, vaan sanoi viestin menevän sille jakajalle, joka lähipäivinä kyseistä reittiä ajaa. Siis viesti, että Lehkosen posti laitetaan teporarily viereiseen lootaan. Joten Juha, jos luet tämän, kiitän lainasta. Tulet hämmästymään korvauksen niukkuudesta!

  Haneli ja kalakaverinsa olivat toinnii toissayönä Lietvedellä kuhaa hakemassa. Yhden parikiloisen olivat saaneet ja hymypoika muutamia. Minulle oli silloin yöllä tullut tekstari: "Nyt on kalaa". Aamulla soittelin, kuulin haukea olevan tarjolla. En tietysti aamun vesisateessa hakemaan lähtenyt. Mutta kahden maissa paisteli jo aurinko. Pääsin postiasiat ja kalanhaun hoitamaan kirkkaassa, viileässä ja puuskittaisen tuulen sävyttämässä kelissä. Illalla haukifileet paistettiin (lue "Hilppa paistoi"). Juustoa oli laittanut tykötarpeeksi, liekö Hampurin haukea? Kyytipokana peruna/lanttu/porkkanamuussi. Sellainen sose on hyvä keino saada isäänsä tullut Iiris syömään juureksia. Hyvää oli hauki, tytöstäkin. Hänelle pitää aina olla laittavinaan lisukkeita, jos aikuiset ottavat; sitruunaa piti olla puristelevinaan kalan päälle, mustapippuria piti olla jauhavinaan lautaselle, salaattikastiketta piti olla suihkuttavinaan sekaan, vaikka hänellä ei salaattia edes ollut. Näillä opeilla rupesi ruoka maistumaan entistä paremmalta. Niin hyvältä, että pisteli menemään kaksi annosta.

  Kovin on hiljasta talossa. Taidan lopettaa, lähteä ulos haistelemaan alkukesää. Vielä laitan aamulla otetun, puolueisiin sitoutumattoman, mutta yleissävyltään vihreän kuva.