"No miksi", kysyy joku?
"Kahdesta syystä" vastaan. "Ensinnäkin tänään tulee kuluneeksi kolme vuotta, yhdeksän kuukautta ja neljätoista päivää siitä, kun julkaisin ensimmäisen blogini tällä forumilla."
"Mitä helevetin juhlimista siinä sitten on?", huudahtaa eräs.
"On siinä, rutosti on! Sehän on yksi päivä enemmän, kuin eilen, kaksi päivää enemmän, kuin toissapäivänä, seitsemän päivää enemmän, kuin viikko sitten kolmisenkymmentä päivää enemmän, kuin kuukausi sitten, kolmesataakuuskytviis päivää enemmän, kuin vuosi sitten, etc! Kyllä tuosta yhdet juhlat repäsee, kevyesti!"
"Niin, jos asiaa tuolta kantilta pohtii, toki, toki, mutta eikös tämä ole vähän.......?", tapailee muutama.
"Ole vähän mitä? Saanhan minä juhlia, ihan mitä haluan! Vaikka joka päivä, kele! Ja niin juhlinkin, jos niikseen menee." Kierrätän katsettani kuvitteellisten kuulijoiden ringissä. "Sitä paisi on toinenkin syy juhlaan. Eikö ketään kiinnosta?"
"Kerro, kerro, veli hyvä", sanoo yksi.
"Tämä blogi, minkä kohta laitan risteilemään bittiavaruuteen, on neljässadaskolmaskymmesseitsemäs."
"Mikäs sen niin juhlalliseksi tekee?", heittää eräs.
"No, sitähän voisi perustella samalla tavalla, kuin aikatapauksessa. Mutta en minä minä ihan kaavoihin kangistunut pösilö ole! Parempi syy tähän löytyy. Nimittäin tämän jälkeen on enää kirjoiteltava kuusikymmentäkolme juttua, niin tulee viisisataa täyteen! Ja satakuusikymmentakolme, niin on kuussatanen rikki! Ja vaivaiset kolmesataaneljäkymmentä, kun ollaan numerossa seitsemänsataaseitsemänkymmentäseitsemän."
"Kyllä äijällä perusteluja piisaa", murahtaa epäilevä. "Mikäs hiijen juhlan aihe tuo viimonen on?"
"No kun 777 on niin pirun kaunis kirjotettuna!" Että kyllä aihetta riemuun on! Vai väittääkö joku vastaan?"
"Tekis mieli tirvasta!", kuuluu monelta taholta. "Meleko järetön örvelö mieheks'. Eiköpä lähetä Kuittisen kuppilaan olusille?"
Kuulijat poistuvat päitään pudistellen, harteitaan kohautellen. Minä jään mietiskelemään, että miksei ne mitään tajua?
Sellasta juhlantynkää miekäläisen pääkopassa. Oikeaan juhlaan päästään huomenna, eli Oton lakkiaisiin. Kahvia ja kakkua varmaan nautitaan. En tiedä, pidetäänkö puheita, mutta pidemmittä puheitta ilmoitan, että itse en aio pitää puhetta. "Verba volant, scripta manet" minulle opetettiin, kun käväisin Latinassa. Ei tosin ole aikeisaa manifestia tahi muuta präntättyä julistusta juhlakalulle luovuttaa. Eiköpä Otto tiijä, mitä on, mitä teki, mitä tekee.
Tiilikaiset tulee illalle meille. Ne saa Aijan auton, millä huomenna Otavaan sörnäyttävät. Anna ja Iiris jatkavat sieltä meidän kanssa Avokkaaseen. Joni menee päiväksi-muutamaksi duuniin, tulee sitten perässä. Ilmat vissiin viilenee. Mikäpä siinä; ei ole niin tukalaa puita pieniä, Jonin talven, tahi kahden yli kuivaneita liiteriin kärräillä.
Äiti-Elina myös maanantaina suuntaa Markun ja tämän siskon Irman kanssa Anttolaan, eli Piskolaan. Pitää heidät joku vähätuulinen ja -sateinen päivä hakea saareen päiväkahville. Tai tulkoot autolla Potinlahteen, jos eivät halua pidempää vesimatkaa matkustaa.
Eli neljä viikkoa melko tiiviisti Luonteriin kyljessä ollaan. Saattaa jokunen merkkipaalu kohti 777 tulla kehiin laitettua.
Huomenna nähdään, onko tälle iirikselle noussut viikossa kaveria?
No, yksi iiris kuitenkin on tulossa, nimittäin Iiris. Kuulumisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti