perjantai 1. heinäkuuta 2016

KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!

  Se on tämän loman viimeinen päivä täällä. Tai huomenna, jos tarkkoja ollaan, mutta viimeinen kokonainen. Loppuu aika aikanaan. Viikonloppujen varassa syyskuun alkua jäädään odottamaan.
  Pientä askaretta aamulla kehittelimme; Hilppa imuroi, minä raivasin ja järjestin hieman veneliiteriä, pesin saunan rallit. "Haalarit jo nurkkaan jäädä sai", lauleskli Mårtenssonin Lasse, kun tuli sunnuntai. Meikän haalarit saa jäädä nurkkaan, kun lähdetään himaan.


  Kokonaisuutena ilmat olivat kelvolliset, tosin eivät tottujen "Hilpan lomakelien" kaltaiset. Mahtui kuitenkin hellepäiviä sateisten ja tuulisten lomaan. Ja kaikkea tuolta väliltä.
  Iiris vietti täällä liki kaksi viikkoa. Harmi, että vedet olivat kesäkuun alkupuolella vielä kylmiä, ei päässyt tyttö pulikoimisen makuun. Tuntui kyllä muuten viihtyvän. Ja tulee ne Tiilikaiset vielä veden "ashtelukuja" tarkastamaan.


  Portugali vaan aina punnertaa itsensä eteenpäin. Ei väärin olisi ollut, jos Puola jatkaisi. Mutta peli on saatava päätökseen sääntöjen mukaisesti. Nyt kävi näin.
  Illalla Wales ja Belgia mittelevät osaamistaan. Ehkä Belgia loistavien yksilöidensä avulla klaaraa homma 1-2. Tai sitten  Bale intoutuu maagiseen suoritukseen, jolloin lopputulos on 2-1. Mutta jospa mennäänkin 2-2 tai 0-0 tilanteessa ranukisaan, ja......... Veikkaajan osa ei ole häävi. Miten tahansa voi käydä, mutta Belgian uumoilen juhlivan.

  Nousuviikolla vissiin alkaa myös yleisurheilun em-kisat. Ei taida mielenkiinto kovin korkeisiin sfääreihin kivuta, minulla. Toisin oli 1971 Helsingin mittelöiden aikaan. Kun Väätäisen Juha voitti toisen kultansa, kuunneltiin sitä Pistohiekan lähettyvillä pienessä saaressa matkaradiosta. Meillä oli juhlan kunniaksi Karhuviinaa. Pulloihin oli laitettu viinimarjoja Avokkaan puskista makua antamaan. Kun voitto varmistui, intoonnuttiin melkoiseen tanssiin. Ahos-Riti heitteli jopa kuperkeikkoja kalliolla. Suomen raskaalla oli sotaharjoitukset meneillään niillä seuduin. Yksi armeijan vene oli äkännyt riehumisemme, ja tulivat kysymään, onko meillä joku hätänä? Mehän valistettiin, että päinvastoin, Väätäinen voitti!

  Jalkapallo on tietysti kuulunut saaressa oloon. Eivätkä Brexitit, pommi-iskut, sotet, poliisimurhat, Putinvisiitit, ole jättäneet rauhaan. Niin että täältä "immeisten ilimoille" ihan ummikkoina tulla. Mutta selvä se, että maailman pahuus, uutisten raadollisuus, pangalaktinen spekulointi ja kaikkien kuviteltavissa olevien alojen asiantuntijoiden viiltävät analyysit koskettavat elämää eri tavalla, kun Hollolaan asettuu.


    Piskolan kesäporukka poistuu myös huomenna. Elina sai olla maalla liki neljä viikkoa. Ja pääsee näillä näkymin parin-kolmen viikon kuluttua takaisin. Kun mustikka kypsyy poimurilla otettavaksi, ei Markku malta olla tulematta.
  Tosi kiitollinen olen siitä että äiti on saanut olla turvallisessa seurassa. On jonkun kilon lihonut, varmasti mielikin virkistynyt.

  Aurinko paistelee, kohta purastaan. Kait ip. mennään Västäräkissä Ruutin villasukkasessiossa käväisemään. Muuten ollaan, kun Ellun kanat. Paitsi tietysti illalla kylvetään, jalkapalloa katsotaan/katson.

  Huomenna joskus iltapäivällä kotiin lähdetään. 

Oltua tuli neljä viikkoa, 
tultua oli loma edessä. 
Tuli oltua neljä viikkoa, 
oli tultua iloisempi mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti